Arkiväsymystä ja perhe-elämää

Pari viikkoa hujahtanut ohi ihan hetkessä. Päivät täyttyy pääosin töistä, illat ja viikonloput hengailusta hostellilla tai lähistöllä. Oon nykyään tosi väsynyt koko ajan. Johtuu tietysti siitä, että painan töitä joka arkipäivä 10 tuntia. Ilman taukoja. Kyllä mä yritän joka päivä pitää puolen tunnin lounastauon kuitenkin. Pitkät päivät näyttöä tuijottaen on kuitenkin tosi väsyttäviä. Kaipaan ilmaa! Ihanaa, raikasta Australian kesäilmaa! Pari viime viikkoa on säät ollut aika huonoja, joten ei oo niin paljoa haitannut tää sisällä olo. Sateiset säät on muistuttanut niin paljon Suomen kesää, että oon taas saanut ikävöidä kotiin.

Viime viikolla meillä oli taas Scubar ilta. Eli aloiteltiin hostellilla ja sitten koulubussi vei meidät keskustaan Scubariin. Mun oli tarkoitus olla ihan nätisti, kun seuraavana aamuna töitä kahdeksalta. No sehän taas nähtiin! Sain kuitenkin olla ihan luvan kanssa töissä väsynyt ja krapulainen. Perjantaina käytiin Skyn ja ET:n kanssa eräänlaisilla yömarkkinoilla. Pari katua Sydneyssä muutetaan joka perjantai (kuukauden ajan) Bizarre-kaduksi. Siellä oli kaikkea erikoista selvännäkijöistä katutaiteilijoihin ja taivasdiskoihin. Illan kohokohta oli ehdottomasti Silent Disco keskellä katua. Päästeltiin höyryjä kunnolla ja oli ihan törkeen hauskaa. Haluun sellaseen ehdottomasti uudestaan!

Joku oikeesti osaa soittaa tota!!

Silent Disco

Rakentelua

Beardo & Weirdo

Stefan ja Adam of London tuli takaisin viime viikolla. Kaikki karanneet lampaat tulee jossain vaiheessa takaisin. J Mun hostelliperhe alkaa oleen kohta taas kasassa. Ihan niinku kaikissa perheissä, myös tämä perhe jakaa keskenään niin hyvät kuin huonotkin hetket. Mä en ois ikinä voinut kuvitella kuinka läheisiä ihmisiä täältä puolen maapalloa tulen löytämään ja saan kiittää näitä ihmisiä niin paljosta. Sky aloitti Humpin tapahtumavastaavana ja Graham aloittaa ehkä tulevana viikonloppuna yövahtina. Perheeni on siis nyt myös työyhteisöni. Perheyritys <3

Hirveästi tässä viimeisen kahden viikon aikana ei ole tullut kierreltyä Sydneytä tai ympäristöä. Varsinaisia tapahtumia on siis varsin vähän, tunteellisia tapahtumia sitten senkin edestä. Tunteet heittää vuoristorataa eikä täällä olevat ihmiset aina auta asiaa. Päinvastoin aiheuttavat päänvaivaa ja murhetta. Nyt ei kuitenkaan ole kyse lähimmästä perheestäni vaan muista asukkaista. Eräs työkaverini ilmeisesti vihaa mua. Ja syynä se, että hän olisi halunnut mun työn. Mä en edes tiennyt asiasta. Olen tässä nämä kolme viikkoa ihmetellyt, että mitä mä olen oikein kyseiselle henkilölle tehnyt, kun hän levittää musta perättömiä huhuja ja muutenkin töissä käyttäytyy mua kohtaan oudosti. Eilen illalla sitten kuulin, että en mä ole kai muuta tehnyt kun vienyt sen haluaman työn. Tällaista täällä. Lisäksi tämä hostelli on täynnä väärinymmärryksiä ja ihan turhia tappeluita. Mut vedetään niihin mukaan ja mä tunnen olevani ihan liian vanha tähän touhuun! Vaikka ikävä kyllä tässä on saanut huomata, että ihan yhtä lapsellisia lähes kolmekymppisetkin osaa olla. On päiviä, jolloin mä oon niin valmis jatkamaan matkaa. Hyvinä päivinä mä taas vaa rakastan tätä kaikkea. Päivä kerrallaan. J

Pikkuveljeni Aike jatkaa matkaansa Melbourneen kolmen viikon päästä ja tammikuun alussa Graham ja Sky lähtee Tasmaniaan. Ne tulee olemaan kovia aikoja, mutta onneks Julia on sillon täällä jo. J Julia tulee neljän viikon päästä!! Aika lentää! Nyt äkkiä kaikki viemään Julialle niitä mun joululahjoja, Julia poistuu Suomesta jo vajaan kahden viikon päästä. ;) Mietin, että jos hankkisin ipadin. Tää miniläppäri saa mut hulluks! Pitäs varmaan sit ostaa Suomesta erillinen näppäimistö siihen, sillä en taatusti ala padilla näpyttelee blogia ja muita pidempiä tekstejä. Voitko siis Julia tuoda mulle sellasen, jos ehdin tässä vielä jotenkin järkätä asian? :D Vitsi oon ihan fiiliksissäni, nään Julian piiitkästä aikaa! <3

Jos mulla ei olisi Skyta, Grahamia ja Aikea, olisin varmaan tullut jo takaisin Suomeen. Ihania, ihania ihmisiä, mutta suurin osa mun rakkaista löytyy kuitenkin Suomesta! Ihanaa marraskuun loppua sinne kotiin! <3 PS. Soitellaan, jookos. ;)

Maiju tuli moikkailemaan meitä yksi ilta. Ja Sky parka kärsii siitä faktasta,
että silloin kun on dormibileet niin kukaan ei nuku!!

Töitä, eläimiä ja elämää in Sydney

Viime viikon keskiviikkona tein testipäivän respassa. Tein muun muassa kaikki Humpin uudet kyltit, sillä torstaina oli virallisesti uuden hostellin avajaispäivä. Haudattiin Globe ja juhlittiin uutta Humpia Halloweenin merkeissä. Halloween meni railakkaasti enkä taaskaan päässyt hostellista ulos asti. Siitä on tullut vähän jo tapa, että koko ilta menee bilehuoneessa eikä tule lähdettyä baariin asti. Mutta ihan hyvä niin!

Enkeli tekee muumioo

Lauantaina mentiin Avin kanssa käymään Watsons Bayssa (Australian vanhin kalastajakylä). Sieltä löytyi myös kuuluisa itsemurhajyrkänne. Ilmeisesti paikalliset epätoivoiset yksilöt hyppii sieltä aika usein alas. Hiippailtiin siellä läpökkäät jalassa ihmeellisiä metsäpolkuja pitkin ja törmättiin pariin käärmeeseen (tosin ensimmäinen saattoi olla liskokin, toinen oli ehdottomasti käärme). Se on jännittävä hetki kun tajuat käärmeen tuijottavan vajaan metrin päästä ku kenkävarustus on mitä on. Säikkyilin aika huolella! Sain Avinkin säikkymään ja siinä sit panikoitiin molemmat. Watsons Bay oli kyllä näkemisen arvoinen paikka ja lauttamatka sinne oli kans hieno. Näki Oopperatalon ja Harbour Bridgen eri kulmasta. Sydneyn ympäristössä oli taas maastopaloja, joten ilma oli ihan sakeana savusta. Paluumatkalla pysähdyttiin Hyde Parkiin seuraamaan Sydneyn Zombie Walkia. Oli muuten hieman enemmän yleisöä ku mitä Helsingissä on. J

Jos yrität itsemurhaa, sakko $150. Jos tuot alueelle koiran, sakko $300.

Pitihän meidänkin kirjoittaa viesti itsemurhajyrkänteelle.

Matelija

Watsons Bay

Zombie walk. Otin kuvan kun aasialaiset ottaa kuvia.

Sunnuntaina lähettiin porukalla katsastamaan kenguruja ja koaloita Newcastleen. Junamatkan piti kestää pari tuntia, mutta muutaman mutkan kautta päästiin sinne noin viiden tunnin reissaamisen jälkeen. Pällisteltiin eläimiä ja lähdettiin paluumatkalle. Jengi oli väsynyt ja kyrpiintynyt. Me päätettiin sitten vielä Grahamin kanssa pysähtyä matkalla Morrisetiin ruokkimaan kenguruja. Oltiin kuultu, että se on aika hieno paikka ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Alue on yksityisaluetta, jonka portit suljetaan klo 18.30. Mentiin porteista noin klo 18.25 ja siitä oli noin 4 kilometrin kävely ”kengurualueelle”. Kiertelevä vartija tuli jo hätistelemään meitä pois, mutta Graham lörpötteli sen päästämään meidät jatkamaan matkaa. Luvattiin juosta tuo matka (8 km, yeah right!). Jatkettiin tallustelua ja hölkkäilyä kunnes eräs alueella asuva nainen tuli autolla ja kuskasi meidät kenguruniitylle. Ja tuli vartin päästä takaisin kuskatakseen meidät takaisin portille. Australialaiset on ihan yltiöystävällisiä!

Kengurut oli ihan mahtavia! Tarjottiin niille ensin banaania, ei oikein kelvannut. Mun myslipatukka osoittautui suureksi herkuksi. Yhtäkkiä ne kengurut saartoi meidät ja alkoi jo vähän pelottaa että ne käy päälle. Ne läpsi toisiaan niillä hassuilla pienillä käsillään kun yritti päästä lähemmäs meitä ja myslipatukkaa. Meidän kuski tuli takaisin just ajoissa, kun alkoi pelottaa että kuinka villeiksi ne kengurut oikein rupeaa. Oli ehkä yksi hienoimmista kokemuksista seisoa keskellä isoa niittyä ympärillä satoja villejä kenguruita.

Koalat <3

Graham ja uusi ystävä

Maanantaina aloitin työt respassa (takaisin työelämässä 4 kuukauden lomailun jälkeen). Pitkiä päiviä. Muu porukka tekee retkiä arkisin ja hengailee milloin missäkin, mulla on vaan viikonloput. Näillä mennään. J Mä oon jotenkin onnistunut menettää mun puhekykyni täällä. Kieli menee solmuun ihan jatkuvasti ja sönkötän jotain ihan ihmeellistä. En tiedä johtuuko se siitä, että en enää yhtään mieti mitä puhun. Vai oonko vaa tuhonnu aivoni… Respassa yritän joka tapauksessa skarpata ja miettiä mitä suustani päästän, mutta kavereiden kanssa puhun ihan päätöntä kieltä. Voiko englanninkielen taito huonontua vaikka käytän sitä koko ajan? :D Samaan aikaan ku mietin tällasia, mua ärsyttää ihmiset jotka ei osaa englantia. Okei, siis musta on supermahtavaa, että ihmiset yrittää vaikkei osaiskaan, mutta silloin on tiedettävä milloin lopettaa jankutus! Jos et tajuu mitä toinen sulle sanoo, älä jankkaa omaa mielipidettäsi/näkökulmaasi kun selkeästi olette ihan eri planeetoilla. Kielimuuri, onko sen ihanampaa… Ranskalaiset on siinä parhaita.

Maanantaina meillä oli ehkä hieman hiprakkainen ja ylihauska yö meidän hostellihuoneessa (12 sängyn dormi) Skyn, Avin ja Aiken kanssa (ja nyt ei ajatella mitään rivoa!). Joka tapauksessa yksi reppana mies kirjautui ulos seuraavana päivänä päivää liian aikaisin, koska ”huoneessa ei saa nukuttua”. Osaaottavasti kuuntelin miehen selityksiä respassa, eipä tainnut ukko tietää että saatoin minäkin olla osasyyllinen siihen. Hauskintahan tässä on se, että normaalisti me neljä ollaan hostellin tylsimmät ja rauhallisimmat ihmiset. Tuona kyseisenä yönä kaikki vaan sattui olemaan liian hauskaa. Olemme ottaneet tästä opiksemme, emmekä enää pilaa muiden yöunia. ;)

Keskiviikko oli kummallinen päivä. Tuntuu että koko hostelli tyhjeni vanhoista ja täyttyi uusilla. Moni ihana ihminen lähti jatkamaan matkaa ja nyt täällä hengailee ihan ihmeellisiä uusia naamoja. Oli aika kamalaa olla respassa ja hyvästellä kaikki. Vielä pahempaa oli seurata sitä hyvästelyrumbaa ja kyynelten määrää. Huh. Mutta tätähän tämä on! Reppureissaajat ei olisi reppureissaajia jos ne ei liikkuisi. Kohti uusia seikkailuja ja ystävyyksiä!

Tasan kaksi kuukautta sitten oli se hullu yö Koh Taolla, jolloin teloin itteni aika hyvin. Mun pohje alkaa olee aika parantunut, mutta aika mojova arpi siihen taitaa jäädä. Pikkuvarvas ei vieläkään toimi kunnolla, mutta mihin mä muka pikkuvarvasta tarviin?

Skypeteltiin Oivan kanssa viikonloppuna. Siitä on jo kolme kuukautta ku ollaan nähty. Aluksi vähän ujostutti, mutta lopulta jo tanssittiin. J

Lämpöä, rakkautta ja paljon haleja sinne Suomen syksyyn!! <3

Taas kakkua. Giacomon synttärit, odotellaan että herra tulee paikalle.

Ja sitten Giacomo saapui! Hurraa!