Mahtava Melbourne ja Great Ocean Road

Pari viikkoa sitten päätin laittaa itteni koetukselle ja viettää neljä päivää 20 dollarilla (noin 12,5€). Tyhjensin lompakosta rahat ja kortit pois, ja jätin sinne vain tuon yhden setelin. Rahan piti riittää ruokaan ja kaikkeen mihin nyt voi rahaa mennä tuon neljän päivän aikana. Mitään perustarvikkeita (mm. öljy ja mausteet) ei edes ollut. Alun perin tarkoitus oli viettää koko viikko 30 dollarilla, mutta kun tuleva perjantai oli ystävänpäivä. Silloin olisi kiva tehdä jotain pientä kivaa, ja siihen tarvitsee kuitenkin rahaa. Niinpä haaste Ma-To $20 alkoi. Maanantaina aamupalalla pöllin mysliä myöhemmin käytettäväksi (oon jatkanut sitä kyllä haasteen jälkeenkin). Illalliseksi tein sipuli-tomaatti-papu-herkkusieni -muhennosta ja riisiä. Hostelli tarjoaa ilmaiset riisit ja pastat. Vaikka rahaton olenkin, niin siihen perus backpackeriruokaan (pastaa ja tomaattikastiketta, seitsemänä päivänä viikossa) en aio ainakaan vielä vajota. Ensimmäisenä päivänä tuhlasin melkein puolet budjetista, mutta jäi siitä mössöstä seuraaviksikin päiviksi. Tiistaina Julia päätti, että töitä löytyy parhaiten kun sosialisoi muiden reppureissaajien kanssa. Ja koska me suomalaiset ollaan sosiaalisempia humalassa (ai hä?), päätettiin tehdä asialle jotain. Lähdettiin siis niin sanotusti työnhakuun viinakaupan kautta. Ja koska yksin ryyppääminen on säälittävää, tarjosi Julia mullekin. Ja koska humalassa tulee nälkä ja yksin syöminen on tylsää, tarjosi Julia mulle yön mäkkisafkat. Niinpä mun jäljellä oleva budjetti oli pyöreät $0, kun annoin viimeiset noin $6 Julialle. Keskiviikon ja torstain söin jo ostettuja ruokia. Torstaina nähtiin Mike ja muita vanhoja Humppilaisia Sydneystä, mutta mä en voinut oikein mitään tehdä rahattomana. Illalla olisi ollut kiva käydä St. Kildan yömarketilla, mutta ratikkaan olisi tarvinnut rahaa. Kyllä sitä siis pystyy aika pienellä rahalla elämään, mutta se rajoittaa sitten ihan kaikkea. Ja tuntuu keljulta ajatukselta, että tuli tänne asti tekemään ei mitään.

Perjantaina 14.2 juhlittiin Julian kanssa ystävänpäivää kiertelemällä kaupungilla, kaupoissa ja käytiin syömässä. Pieni palkinto onnistuneesta haasteesta ja pitäähän sitä hyvää ystävyyttä juhlia. Oli siis mun vuoro hankkia se goonipönikkä ja suunnata katse kohti korkeuksia, eli hostellin valtavaa kattoterassia. Siellä on aina alkuillasta etkoilubileet, jotka yhdeksän jälkeen siirtyy alakerran hostellibaariin. Tämä hostelli on ihan valtava (yli 700 sänkyä) ja aluksi se oli ahdistavaa kun kaikki tuntui niin kasvottomilta ja etäisiltä. Nyt on kuitenkin tullut tutustuttua ihmisiin ja tästä massasta on löytynyt muutama helmi. Briteistä Ausseihin muuttanut Jamie on rakastunut päätä pahkaa Juliaan ja häitäkin on keretty jo suunnitella. Tai siis minä suunnittelin.

Julia letitti Jamien hiukset, ja päin vastoin.

Dj ja kattoterassibileet

Will you be my Valentine? Julia & Jamie

Ystävänpäivä

Yksi lauantai kierrettiin hostellin bussilla erilaisia toreja ja kirppiksiä.

Jamie ja Anna rojahti pingispöydän päälle ja hajotti sen. Normi-ilta hostellibaarissa.

Twisteriä. Hameet päällä. Normi-ilta hostellibaarissa.

Julia osti uuden puhelimen. Ja kuukauden jälkeen se näyttää tältä.

Taidetta

Lisää taidetta. Kaikki tehty kakkukuorrutteesta.

Ääni-installaatio tai joku sellanen

Suomalaiset kaljalla sillan alla olevassa kuppilassa

Ollaan tutustuttu täällä muun muassa italialaispoika Matteoon, joka on ollut Kuopiossa vaihdossa vuonna 2007 vuoden. Ja tyyppi puhuu tosi hyvää suomea ja ymmärtää ihan kaiken mitä me sille höpötetään. Oppinut vuodessa, eikä pahemmin sen jälkeen ole kieltä käyttänyt. Mistä noita kielipäitä saa?

Tässä hostellissa on ihan mahtava säkkituolileffateatteri: paljon säkkituoleja ja iso screeni. Sunnuntaina siellä pyörii aina koko päivän leffoja ja saa sinne mennä ihan itsekseenkin laittamaan jonkin pyörimään. Siellä on tullut aika paljon vietettyä aikaa.

Rento sunnuntai

Suomi-Ruotsi lätkää cinemassa

Koko seuraava viikko hujahti ohi goonin voimalla. Mä oon totaalisesti liian vanha tähän. Torstaina käytiin St. Kildan yömarkkinoilla ja juhlittiin Katien synttäreitä. Lauantaina oli White Night ja koko kaupunki täynnä elämää. Nukuin neljän yön sisään yhteensä 15 tuntia, joten sunnuntaina aamulla lähtö Great Ocean Roadille oli aika tuskallista, kolmen tunnin unien jälkeen. Vedettiin kaksipäiväinen reissu kuitenkin kunnialla läpi Julian, Rajin ja Katien kanssa. Aika mahtava kokemus, se kannattaa todellakin tehdä jos tännepäin tulee. Näin paljon koaloita!!

Pari kertaa on käyty ravintolassa, jossa saa maksaa omantunnon mukaan just sen verran ku haluaa.
Jotenkin epäilen, että tällanen konsepti ei toimis Suomessa...

Katien synttärit

Suomalaistytöt on aina jäässä. Muut menee topeissa ja me verhoudutaan Julian kanssa viltteihin.

White Night Festival

Brend ja Julian hajonnut varvas

White Night Festival

Great Ocean Road

Twelve apostles

Viime tiistaina aloitettiin Julian kanssa työt tässä hostellissa, siivoojina. Ihan hirveetä hommaa, mutta pakko saada edes vähän rahaa jostain. Julian tarkoitus on jatkaa hommia jonkun aikaa, mutta mä teen töitä vaan muutaman päivän ja ensi viikolla suunnaksi Cairns.

Aikaa on kulunut ja paljon tapahtunut. Jotenkin on ihan unohtunut koko blogi, joten tässä nyt aika pintapuolisesti mitä nyt satuin muistamaan. Suomessa on kuulemma jo kevät! Se tarkoittaa sitä, että mä tuun kohta jo kotiin. Haleja sinne kevääseen!

Loistoidea: pommitetaan jätkiä vesi-ilmapalloilla!!

Jätkien kosto: heitetään saavillinen vettä tyttöjen päälle.

Märkä Julia

Karaoke

Tasmaniasta Melbournen sykkeeseen

Kolme yötä otettiin rennosti hostellissa Tasmanian Launchestonissa ja sunnuntaina taas tien päälle kohti itärannikkoa. St Helensissä nähtiin ihan uskomattoman nätti ranta ja isot hiekkadyynit. Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, saatiin nähdä Tasmaniasta ihan täysin erilaisia puolia, ja hiekkadyynit oli viimeinen silaus sille. Yöksi Friendly Beachesille. Rannalla oli pieniä viihtyisiä campingalueita, joille sai leiriytyä maksutta. Kovin monessa paikassa me ei leiriytymisestä maksettu, mutta yleensä ilmaiset paikat oli omia laittomia leiripaikkoja tai muuten epäviihtyisiä. Friendly Beaches oli kuitenkin oikein mukava. Illalla meitä tuli viihdyttämään pari wallabia, jotka antoi ihan jopa koskea. Villieläimet kesyyntyy täällä ihan liikaa kun ajattelemattomat turistit ruokkii niitä. Yöllä myös possumi tuli vierailulle.

Pakastetun goonin sulatusoperaatio

Dyynit

Maanantaina Coles Bay ja noin tunnin haikkaus katsastamaan Wineglass Bayn hienot näkymät. Sitten alkoikin jo retkielämä riittää ja suunnattiin takaisin Hobartiin. Päästiin perille, niin See You päätti sanoa sopimuksen irti. Pysähdyttiin syömään ja sen jälkeen ei vanha neiti suostunut enää käynnistymään. Saatiin akkuun virtaa toisesta autosta ja ajeltiin ympäri kaupunkia toivoen, että akku täyttyisi taas. Valot ja vilkku eivät toimineet ja pyyhkijätkin erittäin hitaasti. Graham uskoi, että akku on rikki. Meinattiin suunnata ostamaan uutta, mutta päätin kuitenkin soittaa ensin isälle Suomeen. Autoekspertti valaisi asiaa: laturi rikki. See You äkkiä parkkiin ja me yöksi hostelliin. Uuden laturin metsästys alkoi seuraavana päivänä.

Tiistaina löydettiin laturi (Graham uljaasti käveli hakemaan sen noin viiden kilometrin päästä) ja saatiin See You korjaamolle. Julian kanssa päätettiin, että vastoinkäymiset saa riittää ja on aika ottaa uusi suunta. Keskiviikkona kun saatiin auto takaisin korjaamolta, laitettiin se saman tien myytiin ja ostettiin lennot Melbourneen jo seuraavaksi päiväksi. Tony tuli ja osti See Youn 650 dollarilla. Kiitos hei, me lennettiin Melbourneen.

Virtaa autoon

Ja auto pois korjaamolta

Lähes lopulliset matkat. Ajettiin See Youlla yhteensä noin 2600km. See Youn
kokonaisajo melkein 500 tonnia. On neiti vähän reissannut

Jäähyväiset

Tony the uusi omistaja

Viimeinen yhteiskuva ennen meidän lentoa Melbourneen. Graham jäi Tasmaniaan.

Melbournessa tää meidän hostelli (Discovery Melbourne) on tässä aikalailla ytimessä ja maksetaan tästä ittemme kipeiks. Vaikka onkin yksi kaupungin edullisimmista hostelleista. Tämä on myös ihan älyttömän iso, joten muihin reissaajiin tutustuminen on aika vaikeeta. Kasvotonta meininkiä. Ensimmäiset päivät tutustuttiin kaupunkiin ja sunnuntaina suunnattiin St. Kilda festareille. Siellä törmättiin sattumalta myös Anttiin ja Taruun (pieni maailma, kun vahingossa törmää siellä 300 000 ihmisen keskellä). Tarukin on vihdoin päässyt Suomen pakkasista tänne asti. Tuntuu että vasta ihan hetki sitten Antilla ja Tarulla oli edessä viiden kuukauden ero, mutta niin se vaan aika hujahti.

St. Kilda Beach

Possumit valtaa Melbournen puistot öisin

St. Kilda Festival ja picnicmätöt

Sunnuntai-iltaa varjosti Iltalehti, joka kertoi upean näyttelijän Miina Maasolan kuolemasta. Maanantaina mun kyynelpadot sai aukeamaan facebook ja soitto kotisuomeen äidille ja tieto aivan mahtavan ihmisen poismenosta. Parhaimmat lähtee aina ensimmäisinä. Mä en voi mitään muuta kuin ajatus tyhjänä ja posket kyynelissä toivoa voimia jäljelle jääneelle perheelle.

Tämä sai mut taas ajattelemaan kuinka huono läheinen mä olen. En kerro mun ystäville ja perheelle kuinka tärkeitä he mulle ovat. Mä yritän parantaa tapani. Te olette mulle mun elämä!! <3

Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana mulla on oikeasti sellainen olo, että mä haluaisin palata Suomeen…