Kolme yötä otettiin rennosti hostellissa Tasmanian
Launchestonissa ja sunnuntaina taas tien päälle kohti itärannikkoa. St
Helensissä nähtiin ihan uskomattoman nätti ranta ja isot hiekkadyynit. Niin
kuin jo aikaisemmin sanoin, saatiin nähdä Tasmaniasta ihan täysin
erilaisia puolia, ja hiekkadyynit oli viimeinen silaus sille. Yöksi Friendly
Beachesille. Rannalla oli pieniä viihtyisiä campingalueita, joille sai
leiriytyä maksutta. Kovin monessa paikassa me ei leiriytymisestä
maksettu, mutta yleensä ilmaiset paikat oli omia laittomia leiripaikkoja tai
muuten epäviihtyisiä. Friendly Beaches oli kuitenkin oikein mukava. Illalla
meitä tuli viihdyttämään pari wallabia, jotka antoi ihan jopa koskea.
Villieläimet kesyyntyy täällä ihan liikaa kun ajattelemattomat turistit ruokkii
niitä. Yöllä myös possumi tuli vierailulle.
 |
| Pakastetun goonin sulatusoperaatio |
 |
| Dyynit |
Maanantaina Coles Bay ja noin tunnin haikkaus katsastamaan
Wineglass Bayn hienot näkymät. Sitten alkoikin jo retkielämä riittää ja
suunnattiin takaisin Hobartiin. Päästiin perille, niin See You päätti sanoa
sopimuksen irti. Pysähdyttiin syömään ja sen jälkeen ei vanha neiti suostunut
enää käynnistymään. Saatiin akkuun virtaa toisesta autosta ja ajeltiin ympäri
kaupunkia toivoen, että akku täyttyisi taas. Valot ja vilkku eivät toimineet ja
pyyhkijätkin erittäin hitaasti. Graham uskoi, että akku on rikki. Meinattiin
suunnata ostamaan uutta, mutta päätin kuitenkin soittaa ensin isälle Suomeen.
Autoekspertti valaisi asiaa: laturi rikki. See You äkkiä parkkiin ja me yöksi
hostelliin. Uuden laturin metsästys alkoi seuraavana päivänä.
Tiistaina löydettiin laturi (Graham uljaasti käveli hakemaan
sen noin viiden kilometrin päästä) ja saatiin See You korjaamolle. Julian kanssa
päätettiin, että vastoinkäymiset saa riittää ja on aika ottaa uusi suunta.
Keskiviikkona kun saatiin auto takaisin korjaamolta, laitettiin se saman tien
myytiin ja ostettiin lennot Melbourneen jo seuraavaksi päiväksi. Tony tuli ja
osti See Youn 650 dollarilla. Kiitos hei, me lennettiin Melbourneen.
 |
| Virtaa autoon |
 |
| Ja auto pois korjaamolta |
 |
Lähes lopulliset matkat. Ajettiin See Youlla yhteensä noin 2600km. See Youn
kokonaisajo melkein 500 tonnia. On neiti vähän reissannut |
 |
| Jäähyväiset |
 |
| Tony the uusi omistaja |
 |
| Viimeinen yhteiskuva ennen meidän lentoa Melbourneen. Graham jäi Tasmaniaan. |
Melbournessa tää meidän hostelli (Discovery Melbourne) on
tässä aikalailla ytimessä ja maksetaan tästä ittemme kipeiks. Vaikka onkin yksi
kaupungin edullisimmista hostelleista. Tämä on myös ihan älyttömän iso, joten
muihin reissaajiin tutustuminen on aika vaikeeta. Kasvotonta meininkiä.
Ensimmäiset päivät tutustuttiin kaupunkiin ja sunnuntaina suunnattiin St. Kilda
festareille. Siellä törmättiin sattumalta myös Anttiin ja Taruun (pieni
maailma, kun vahingossa törmää siellä 300 000 ihmisen keskellä). Tarukin
on vihdoin päässyt Suomen pakkasista tänne asti. Tuntuu että vasta ihan hetki
sitten Antilla ja Tarulla oli edessä viiden kuukauden ero, mutta niin se vaan
aika hujahti.
 |
| St. Kilda Beach |
 |
| Possumit valtaa Melbournen puistot öisin |
 |
| St. Kilda Festival ja picnicmätöt |
Sunnuntai-iltaa varjosti Iltalehti, joka kertoi upean
näyttelijän Miina Maasolan kuolemasta. Maanantaina mun kyynelpadot sai
aukeamaan facebook ja soitto kotisuomeen äidille ja tieto aivan mahtavan
ihmisen poismenosta. Parhaimmat lähtee aina ensimmäisinä. Mä en voi mitään
muuta kuin ajatus tyhjänä ja posket kyynelissä toivoa voimia jäljelle jääneelle
perheelle.
Tämä sai mut taas ajattelemaan kuinka huono läheinen mä
olen. En kerro mun ystäville ja perheelle kuinka tärkeitä he mulle ovat. Mä
yritän parantaa tapani. Te olette mulle mun elämä!! <3
Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana mulla on oikeasti
sellainen olo, että mä haluaisin palata Suomeen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti