Joulu tuli, Julia tuli. Joulu meni, Julia jäi.

Viime viikonloppuna juhlistettiin Julian tuloa ihan urakalla. Perjantaina tuli myös Antti ja lähdettiin sitten suomiporukalla piipahtamaan samaisessa Village Bizarressa, missä käytiin muutama viikko sitten Skyn ja ETn kanssa. Oli ihan hauska olla ulkona pelkällä suomiporukalla vaihteeks. Lauantaina mentiin päivällä kattomaan Mike of Canadan keikkaa ja siitä sitten vähän shoppaileen. Ilta menikin sitten bilehuoneessa.

Mike ja "keikka" bilehuoneessa.

ET:n väliaikashow

Sky, Mike, Juri, ET ja Lea

Suomitytöt Julia, Antti ja Hanne ulkona

Perjantaikaraoke bilehuoneessa

Miken keikka

Pitihän sitä nyt lähtee Miken keikalle parhaimpiin pukeutuneena. Matt.

Suomityttö on iloinen!

Graham ja Mike. Näin ne pojat siivoo (tanssii).

Elliot maistoi salmaria

Keittiöbileet

Sunnuntaina suunnattiin kalliokiipeilemään. Julia, Antti ja Mike menetti kaikki kalliokiipeilyneitsyytensä. Kaikilla oli hieman väsynyt ja rapsakka olo edellisillan jäljiltä, mutta hyvin meni ja mukavaa oli. Miken kanssa tehtiin tutkimusretki metsään (mulla tietysti taas sandaalit jalassa). Joku oli aikaisemmin varoitellut, että kyseinen puisto kuhisee brown snakeja. Tietty me tosi innokkaina haluttiin bongata sellanen. Ja bongattiinkin! Siinä vaiheessa en ollutkaan enää niin innokas törmäämään siihen. Hyvin meni kuitenkin (en siis kuollut). Kyseinen käärme on ilmeisesti Australian myrkyllisin käärme, ja maailman toiseksi häijyin maakäärme.

Julia

Huntsman hämähäkin raato. Nyrkinkokoinen.

Tää menee kai ihan oikein? Julia kokkailee ja jätkät näpyttelee puhelimia.

Ruoka tulilla

Antin piti mennä viereen koittaa, että kuinkas se oma jalka taipuu...

....ja siitä se idea sitten lähti.

Jouluaattohan ei ole täkäläisille ja suurimmalle osalle täällä olijoista mikään sen kummoisempi päivä. Jouluakun juhlitaan useimmissa maissa vasta joulupäivänä. Aattona me siis lähinnä fiilisteltiin Julian kanssa. Saimme myös pari ihmismuotoista joululahjaa etukäteen, kun Avi ja Alasdair tuli takaisin! <3 Skypettelin kotiin ja siellä oli aattoaamun meiningit pystyssä. Illalla mentiin 4 tunnin jouluristeilylle ja mukana oli varmaan puolet hostellin porukasta (no ei ihan). Siellä sitten sattui ja tapahtui, sensuroin ne tarinat ihan pelkästä myötähäpeästä.

Ollaan Julian kanssa nyt tosiaan asusteltu toimiston takahuoneen parvella, pesässä.

Miksköhän ihmiset nauro mulle aattoaamuna? Mä vaa kuuntelin joululauluja koneelta.

Julian, Antin ja Miken kanssa katsottiin Lumiukko <3

Jouluaaton risteily. Graham, Gordon, Hanne, Julia ja Avi

Laivabileet

Ruotsin Antti ja Julia kävi maanantaina Ikeassa hakemassa glögiä ja piparitaikinaa, joten glögiä on saatu lipitellä. Joulupäivänä Sky ja Juri valmisti ihanan jouluaterian, jonka jälkeen tehtiin Julian kanssa pipareita. Mun tarvi tehdä töitä vaan 5 tuntia, joten jäi aikaa vähän muuhunkin hengailuun. Skypeteltiin taas kotiporukan kanssa, ja Oiva oli uskaltanut ihan joulupukin syliinkin. Tosin vasta kun iskä oli mennyt eka. ;) Illalla katsottiin porukalla (kaksi suomalaista, jenkki, kanadalainen, britti ja italialainen) Rare exports, ja kaikki vihasi sitä. :D Rehellisesti sanottuna, en mäkää muistanu et se on niin huono. Ois pitänyt katsoa Joulutarina.

Skyn ja Grahamin lahja

Talvi saapui toimistoon!

Talvi saapui myös terassille ;)

Suomalainen joulu

Joululounas

Joululounas

Ihan hyvin onnistui piparit ilman muottejakin

Joulupäivän iltana nautittiin kokkimme Jurin mahtavasta pihvi-illallisesta ja juteltiin, että tätä hostellia pitää pystyssä ihan vaa reppureissaajat. Pomoja ei oo moneen päivään edes näkynyt: mä huolehdin mestan päivittäisestä pyörimisestä, Graham vahtii öisin ja me Skyn kanssa järjestetään oma-aloitteisesti kaikki ohjelma ruokailuja myöten. Mihin me omistajia enää tarvitaan, voitais vallata koko mesta! Palaan Suomeen, ni osaan hostellinpyörittämisen aakkoset vaikka unissani.

Suomesta asti mulle saapui paaaljon salmiakkia, lakua, suklaata ja myös pari piparia (ja ihan ehjinä vielä!). J Joulu siis tuli ja meni, nyt odotellaan vuodenvaihdetta. Välipäivätkin on täynnä ohjelmaa, vanha ei enää jaksa. J Eilen pidettiin toogabileet ja jatkoille suunnattiin jo tutuksi tulleella koulubussilla. Ihan hauska ilta, vaikka pitikin pitää mielessä, että tänään on taas työpäivä.

Koulubussi

Scubar

Mukavia kinkunsulatteluja Suomeen! <3

PS. Enää viikko töitä jäljellä ja 14. tammikuuta jää Sydney taakse!

PPS. Mulla ei edelleenkään oo uutta alivuokralaista Pääskylään.

Sairastelua ja Suomisurua

Mukava herätys keskellä yötä, kun tuntee jonkin kipittävän käsivartta pitkin. Avasin silmät ja siinä juoksenteli jokin jättiläisolio, puolikkaan nyrkin kokoinen. Refleksillä huitaisin sen pois ennen kuin ehdin nähdä oliko se iso torakka vai hämähäkki vai mikä. Se katosi jonnekin ja hieman oli vaikea saada uudestaan unta. Koko ajan tuntui, että se möyrii jossain. Mukavia Australian ihmeellisyyksiä. Pitää oikeasti muistaa kurkata kenkiin aina ennen ku laittaa ne jalkaan, se on ihan ensimmäinen sääntö täällä. Se on vähän unohtunut kun noita ötököitä ei niin paljoa ole näkynyt.

Me tehtiin Naten kanssa diili, että asustellaan Skyn ja Julian kanssa respan takahuoneessa kymmenen päivää joulun ja uuden vuoden aikoihin. Myydään meidän sängyt pois ja Hump tienaa sillä. Tästä hyvästä Julia maksaa asumisestaan vähemmän ja me Skyn kanssa saadaan sänkyjemme tuotoista puolet (sillä mehän ei makseta täällä asumisesta). Ollaan nyt siivoiltu takahuonetta ja siellä olevaa parvea. Meidän pikku pesä on kohta valmis! J

Viime lauantaina pääsin vihdoinkin viihteelle pois tästä hostellista. Piipahdettiin Hennan ja Mimmin kanssa Surry Hillsissä jossain baarissa. Todellakin vaan piipahdettiin ja sitten tultiin takas hostellin bilehuoneeseen. No ainakin mä kävin jossain muualla. :D Hienosti jaksettiin notkua pystyssä aamuun asti ja Nate liittyi meidän seuraan kun tuli töihin. Mike of Canadan kanssa lähettiin kattoo auringonnousua, mutta se ei mennyt ihan putkeen: taivas oli ihan pilvinen ja sumuinen ja satoi vettä. Päädyttiin siis vaa katselemaan Kings Crossin joulukuusta.

Nörtit Hanne ja Antti.

Jamesin ja Chrisin läksiäiset. James, Jessica, Elliot ja Christian.

Mike ja ihanat suomityttöni Mimmi & Henna.

Antti, Hanne, Mike ja Mimmi. Eli suomalaiset ja Mr. Canada.

Antti! Antti!?!? :D Tää kuva on ehkä paras.

Monien epäselvien mutkien kautta me ei olla Stefanin kanssa enää missään väleissä. Hostellielämä, ah! Alkaa oikeesti olee jo aika vaihtaa maisemaa. Ilmoitin Natelle, että mun viimeinen työpäivä on 3. tammikuuta. Sen jälkeen vois vielä muutaman päivän heilua Sydneyssä Julian kanssa ja sitten suunnataan kohti Tasmanian ihmeellisyyksiä!

Maanantaina järjestettiin pikadeitti-ilta täällä hostellilla. Se oli mahtavaa ja osanottajiakin oli ihan mukavasti! Matchejakin tuli ihan kivasti. ;) Eilen tiistaina ihanat suomiprinsessamme Mimmi ja Henna suuntasivat kohti Surfers Paradisea ja jättivät meidät tänne suruissamme ikävöimään! Ihanat neidit, ikävä on! Toivottavasti reissumme vielä kohtaa täällä ozlandiassa, ja jos ei niin näemme viimeistään Helsingissä! <3 Eilen mulle nousi yllättäen myös ihan rapsakka kuume. Johtui varmaan eroahdistuksesta? ;) Puolessa välissä työpäivää mun oli pakko siirtyä peiton alle, sillä respassa houriminen ei ollut enää hyväksi kenellekään. Kuumetta 39 ja loppupäivä menikin sängyssä. Sovittiin, että Nate avaa respan tänään. Nyt pitäs vetää lääkettä naamaan, että voisin kohta hipsiä alakertaan töihin. Ei ole oikein varaa olla poissa, sillä tarviin ne vähätkin rahat mitä siitä tienaa.

Mä toivoin, että täällä ollessa mun ei tarvis murehtia Suomen asioista. Ois ollut mukavaa, kun kaikki Suomessa olisi jähmettynyt paikoilleen ku mä lähdin ja mun palatessa kaikki olisi täsmälleen samoin ku mun lähtiessä. Itsekästä, tiedän. Nyt asiat kuitenkin elää siellä Suomen päässä ja ne aiheuttaa mulle harmaita hiuksia ja surua. Mun alivuokralainen sai opiskelupaikan Melbournesta eli muuttaa tänne tammikuun lopulla. Nyt olisi jostain äkkiä keksittävä uusi alivuokralainen. Tokihan Jenni yrittää löytää tilalleen jonkun, mutta kuinka paljon sitä nyt kiinnostaa panostaa kunnollisen vuokralaisen löytymiseen. Ei sitä kiinnosta millainen hullu sinne tulee, on kuitenkin itse lähdössä pois. Ja T sai töitä Tampereelta, muuttaa siis sinne. Yritän olla iloinen molempien puolesta ja silti pieni itsekkyys jostain mun sisältä koittaa huudella, että ”älkää tehkö tätä mulle”. Yhtäkkiä kaikki onkin ihan auki. Pitääkö mun palata Suomeen jo helmikuussa? Jos ei, jäisinkö sittenkin tänne pidemmäksi aikaa: vuodeksi, kahdeksi tai loppuelämäksi? Kaikki on tällä hetkellä totaalisen auki. Kaiken tämän miettiminen kuumehöyryissä on jotenkin hyvin hämmentävää. Hetkittäin kaikki tuntuu elämää suuremmalta, toisena hetkenä hourin ja mietin, että eipä voisi oikeastaan mikään vähempää kiinnostaa. Ehkä jätän miettimisen terveille päiville. Paras olisi ku en miettisi ollenkaan.

Äiti lähetti mulle karkkipaketin!! Kiitos mamma! Naam, en malta oottaa että saan jouluna avata sen. Julia tulee huomenna! Päätin olla silloin 100% terve. Rakkaudentäyteistä joulunaikaa kaikille! <3

PS. Mä oon pitkään ihmetellyt, että millä aikavyöhykkeellä tää mun blogi elää. Aina ku päivitän tätä, se näyttää että olisin tehnyt tän päivää myöhemmin. Niinku esim. nyt on keskiviikko mutta blogi väittää että tiistai. Nyt päätin selvittää sen. Blogi laahaa perässä Suomen ajasta 10 tuntia, Sydneyn ajasta 19 tuntia. Blogini elää siis Adamstownin (Pitcairnsaaret) aikaa.

Joulun ja Julian odotusta

Viime viikonloput on ollut niin mahtavia, että ne oikeastaan kääntelee veistä haavassa. Vielä enemmän kaipaan vapaa-aikaa respan ulkopuolella. Yhtäkkiä huomaan, että mun elämä on taas niissä samoissa kaavoissa kuin Suomessakin: arkipäivät auringonnoususta auringonlaskuun menee sisätiloissa ja aikaa tehdä mitään on vain viikonloppuisin. Ja viikonloppuisin oon niin väsynyt, että tekisi mieli pysyä sängyssä. Onneks mut kuitenkin raahataan väkisin ulos tästä hostellista! En oo käynyt ulkona viihteelläkään moneen viikkoon!! Viime kerrasta taitaa olla jo melkein pari kuukautta… Sitä ei lasketa jos otan pari olutta Humpin bilehuoneessa. Ensi lauantaina on pakko repiä ittensä ulos, tai ihan viimeistään sitten kun Julia tulee.

Viime lauantaina herätyskello pirisi klo 5.30 ja suunnaksi Jervis Bay. Suuntasimme kahdella autolla päiväreissulle reilu kahden tunnin ajomatkan päähän. Perille päästyä ei aikainen herätys harmittanut kyllä yhtään. Ihan uskomaton paikka! Käytiin kolmella eri rannalla. Ensimmäinen on kuuluisa maailman valkoisimmasta hiekasta, toisella käytiin snorklailemassa ja bongattiin myös delfiini! Kolmannella rannalla keskityttiin aurinkoon ja hyvään seuraan. Siellä nähtiin myös pikkukenguru! Snorklailurannalla torkuttiin kaikki puolikuolleina pyyhkeiden päällä, kun kuultiin kevyen unen läpi Grahamin ääni "ooooh, that's a big one!". Salamana puoliunessa ylös, kamera ja pyyhe kouraan ja juoksuksi. Hienosti toimi ajatus vaikka melkein täydessä unessa olikin. Suuri aalto yllätti meidät ihan totaalisesti. Sain kuitenkin pelastettua kameran, pyyhe ja reppu otti hieman kosteutta. Sandaaleita, aurinkorasvoja ym. sai metsästää rannan lammikoista. :)

Hyams Beach ja maailman valkoisin hiekka

Sky ja Zack

Sky, Hanne ja Aike

Pojat rannalla Part 1 (Matt)

Graham. Vähän pisti väsyttää.

Murrays Beach

Pojat rannalla Part 2 (Stefan)

Lounas Huskissonissa

Graham

Sunnuntaina suunnattiin Tropfesteille Centennial Parkiin. Tropfest on vuosittainen lyhytfilmifestivaali joka on aikaisemmin ollut aina helmikuussa, mutta nyt se siirrettiin joulukuulle. Varsinaiset finaalielokuvat näytettiin vasta klo 20, mutta me oltiin siihen mennessä hengattu paahtavassa auringonpaisteessa jo useita tunteja, joten suunnattiin takas hostellille. Päivä ehti sisältää kuitenkin hauskoja leffoja alle 15 -vuotiailta tekijöiltä, musiikkia ja festarihauskanpitoa hyvällä porukalla. Käytiin myös Centennial parkissa suoalueella, joka on ihan täynnä lepakoita. Siis IHAN täynnä, siellä on niitä tuhansia. Se oli aika hieno kävellä siellä ku puiden latvat täynnä roikkuvia eläimiä ja ne piti ihan uskomattoman kovaa ääntä. Illalla oli niin hyvä fiilis hienosta viikonlopusta, että nurkan takana odottava maanantaiaamu tuntui tavallistakin ahdistavammalta. Lähinnä herääminen, sillä mulla on ikävä unta!!

Sky ja Henna @ Tropfest

Henna ja voimaleka

Lämmintä joulua?

ET, Hanne, Henna ja Sky

ET, Hanne, Sky ja Henna

Lepakot

Jättikokoiset hämähäkit aiheuttaa vieläkin aikamoisia sydänkohtauksia. Tropfestissä oltiin lounaalla, kun ET bongas meidän yläpuolella olevassa aurinkovarjossa jättihämähäkin. Saatiin kaikki aikamoiset paniikkikohtaukset. Me vaihdettiin paikkaa toiseen pöytään ja ku siihen hämähäkkipöytään meni uudet asiakkaat ET kertoi niille hämähäkistä. Ne katsoi ylös, tokaisi ”oh that is okay” ja jatkoi lounastamistaan. Hemmetin kaikkeen tottuneet australialaiset! :D

Tällä viikolla Humpissa aloitti siivoojana suomalaistyttö Hannele. Tarkoituksena oli, että Hannele siivoilee tässä muutaman viikon ja jos vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta voisi ottaa mun paikan respassa ku lähden. Sitten Nate päätti kuitenkin palkata ammattisiivoojan ja se tarkoittaa, että reppureissaajasiivoojat saa potkut. Tuskinpa Hannele siis hengaa täällä vaa oottamassa, että saisi mun jakkaran. Mä olin jo ihan fiiliksissäni, että saan aikaistettua mun lähtöä. Taidan mä kuitenkin vähän sitä aikaistaa joka tapauksessa… Suunnitelmat on jo oikeastaan tehty, mutta palataan niihin sitten jos pääsen niitä toteuttamaankin. Niin ja jos Hannele jostain kumman syystä lukee tätä: sori että sait kuulla tulevista potkuista näin ennen ku Nate ehti kertoa sulle!

Maanantaina Aike ja Adam of London lähti farmihommiin. Aiken tuun taatusti näkemään vielä, Adamin näen toivottavasti! Pieni perheemme pienenee pienenemistään, mutta Julia tulee ensi viikolla! <3 Pitänee yrittää nukkua varastoon, sillä en halua jatkaa tätä elämäntyyliä sitten. Mun päivärytmi: seitsemän jälkeen ylös, kahdeksaksi töihin. Kuudelta töistä, kokkailua ja koomailua neljä tuntia, nukkumaan kymmenen jälkeen. Mun elämä on perseestä. :D

Itsenäisyyspäivä meni vähän ohi. Hennan kanssa katsottiin youtubesta pätkiä Tuntemattomasta Sotilaasta ja laulettiin Maamme, mutta muutoin päivä oli ihan tavallinen hostellipäivä. Illalla bilehuoneessa oli karaoke ja todistettiin erittäin kamalia esityksiä. Siitä tuli jotenkin kotoisa olo, joten ehkä se sopi itsenäisyyspäivään.

Tyyli ennen kaikkea! Graham ja Sky

Joulu keskellä kesää

Tämä on nyt jo toinen joulu putkeen poissa Suomesta, ensi vuonna oon kyllä kotona!! Jouluun on enää kaksi viikkoa ja joulufiilis on ihan totaalisen hakusessa! Viime viikolla koristeltiin Hump juhlakuosiin, mutta ei se auttanut saamaan joulufiilistä. Pitäisi saada joululaulut pyörimään! Ja voisko joku lähettää mulle mummun porkkanalaatikkoo? ;) Nauttikaa nyt ihmiset siitä tunnelmallisesta hämärästä, kynttilöistä ja läheisten seurasta. Mulla on täällä ikävä kaikkea sitä. Mun ajatukset on teidän luona useammin kuin uskottekaan! <3

Hump joulukuosiin

Respa. Ja kummallinen australialainen simpukkajoulukuusi.