Boulderointia ja kalliokiipeilyä

Nyt se kummallinen siivoojatyttö on saanut päähänsä, että mä oon juonut sen appelsiinimehun toimiston jääkaapista. Ja nyt sillä on syy vihata mua vielä enemmän. Mä tosin luulen, että se keksi koko mehuvarkauden ihan vaa jotta pääsee syyttää mua jostain. Koko tilannehan ois jo unohdettu, jos se tekis sen mahdolliseksi. Nyt se on kuitenkin jo yli viikon mököttänyt eikä tervehdi ollenkaan. Mököttää vaan ja leikkii mykkäkoulua. Lapsellinen tyttö. Tytsy lähtee viikon päästä ja mä saan taas hengittää. Melkein jo kerran räjähdin sille, mutta nyt lupasin pomolle, että yritän kestää nää viimeiset päivät. Pomokaan ei viitti enää tässä vaiheessa puuttua asiaan, ku se on kuitenkin lähdössä. Me kaikki koitetaan nyt vaa kestää.

Kun mä otin tän työn mä en tajunnu, että ihmiset alkais vihaa mua. Tai ei nyt varsinaisesti vihaamaan, mutta mua syytetään kaikista tähän paikkaan liittyvistä ongelmista. Asukkaat saattaa itse sössiä varaustensa kanssa ja myös rakkaat pomoni ovat tässä aika hyviä. Ja minä olen aina se naama, jota on helppo syyttää. Muuten mua ei haittais yhtään, mutta mä joudun asumaan näiden ihmisten kanssa! Ja vaikka mä teen virallisesti viikossa 50-60 tuntia, en mä oikeestaan oo vapaalla koskaan. Mua vaivataan ympäri vuorokauden mitä ihmeellisimmällä asioilla ja ongelmilla. Porukka on tottunut siihen, että mä olen töissä täällä. Mä haluisin vaa olla yks reppureissaajista!!

Mä olen tän reissun aikana syönyt paremmin kuin varmaan koskaan Suomessa. Meidän pieni nelihenkinen perhe tekee vuorotellen illalliset ja usein joku kokkailee lounastakin. Tosi vähän on tullut haettua mitään noutoruokaa vaan oon saanut nauttia kotikokkauksista käytännössä joka päivä. Suomessa harvoin jaksoin kokkailla itelleni, varsinkaan joka päivä. Mutta mun Australian perhe onkin ihan ykkösluokkaa. J Musta pidetään ihan liian hyvää huolta. Oon jumissa respassa, niin eteen tuodaan valmis lautasellinen jotain herkkua lounasaikaan. Suomeen palattua on ehkä pakko hankkia kokki!

Rakennettiin Skyn kanssa vanhoista lakanoista majat sänkyjen ylle.
Nyt saa nukkua rauhassa. ;)

Ihan vaa pari makkaraa tulilla. ;) Sky ja Aike.

Ihan vaa pari syöjää. Vuorossa jokalauantainen ilmainen BBQ.

Elämä Kings Crossilla on yllätyksiä täynnä. Yhtenä päivänä katuja tallailee Justin Bieber, seuraavana päivänä Humpin oven viereen kuolee mies. Onkohan näillä asioilla jokin yhteys? Muutama päivä sitten Stefan näpsäsi mun hiuksista kynsileikkureilla kahden sentin tukon. Mä nappasin kynsisakset siltä ja leikkasin sen kahden sentin hiuksista tukon pois. Mullehan ei vittuilla!

Graham näyttelee uudessa Mad Maxissa. Eli tallustelee taustalla. Leffa tulee ulos kesällä 2015 samoihin aikoihin ku me on suunniteltu meidän reunion Saksaan. Yritetään yhdistää nämä jutut, ois mahtavaa katsoa leffa tällä porukalla! Näistä ihmisistä on tullut todella lyhyessä ajassa käsittämättömän tärkeitä. En uskalla edes ajatella vaihtoehtoa, että ei tän reissun jälkeen enää nähtäis.

Toissa viikonloppuna käytiin luonnonkallioilla boulderoimassa. Ihan kamalasti en uskaltanut siellä kiikkua, sillä kaikki ne kallionkolot oli ihan täynnä elämää. Yks kaveri sai pienen sätkyn, kun sormien vierestä kurkkasi lisko! Ja näytti muuten ihan käärmeeltä. Aika monta hämähäkkiäkin tuli bongattua.

Boulderointia

Viime viikonloppu vietettiin Blue Mountainilla kiipeilemässä. Leiriydyttiin keskelle Blue Mountainia Blackheathiin. Kaikkien pitäisi joskus päästä kokemaan auringonlasku vuoristossa. Ihan uskomaton näky, kun aurinko laskee ja sininen usva peittää laakson ja kalliot. Taidanpa nyt tietää mistä kyseinen vuoristo on saanut nimensä… Ilta nuotiolla toi mieleen ihan Suomen kesän. Raikas ilma ja jäätyminen teltassa. Kauheesti ei kyllä tullut nukuttua, sillä hupparista, takista ja makuupussista huolimatta olin ihan umpijäässä koko yön. Mutta kiipeily ja siitä saadut fiilikset korvasi kaiken ihan täysin. Ja oli mahtavaa päästä hetkeksi pois hostellilta ja Sydneystä. Sai ajatukset totaalisesti pois kaikesta ”arkisesta”.

Ihminen yltää halutessaan aika uskomattomiin suorituksiin. Se tuli huomattua kun kiikkui siellä pystysuoralla kallionseinämällä ilman sen kummempia kielekkeitä, joista pitää kiinni. Ja voi vitsi se on hieno tunne, kun onnistuu etenemään mahdottomalta tuntuvista kohdista. Se vaatii kyllä aika suurta luottoa varmistajaan. Toisena päivänä vähän kyllä jännitti, sillä mun varmistajana toimi italiaano, joka osaa englantia tasan kolme sanaa. Siinä sitten kun yrittää alas huudella, ei tiedä mitä siellä köyden toisessa päässä tapahtuu. Ja tälläkin kertaa luonto yllätti meidät kallionkoloista, tällä kertaa tuhansien muurahaisten muodossa. Mukavia pikku haasteita. J Uskomaton viikonloppu kuitenkin kaiken kaikkiaan. Näkymät oli henkeäsalpaavat, kun vaa ois uskaltanut ottaa kameran mukaan sinne ylös niin ois saanut aika mahtavia kuvia. Olisi aika parasta, jos löytäisi Suomestakin jonkun kiipeilykaverin ja voisi jatkaa siellä. Vaikka eipähän sieltä sen kummempia nyppylöitä taida löytyä, ellei sitten suuntaa pohjoiseen. Mutta kyllä kalliokiipeily voittaa seinäkiipeilyn ihan tuhat nolla.

Seitsemän henkeä ja yksi viiden hengen auto.

Mahduttiin kuitenkin kaikki!

Extreme polut Blue Mountainilla. Eli ei siis polkuja ollenkaan, ja eräät (Sky ja Juri)
olivat fiksuina laittaneet jalkaan läpökkäät!

Skyline

Tämä kaveri päätti yllättää mut iloisesti kiipeämällä mun jalkaa pitkin.
Saatoin vähän säikähtää.

Joskus tuntuu siltä, että vois vaan luovuttaa. Juri.

Aamupalaa leirityyliin! No ehkei ihan leirityyliin, sillä me syötiin aika hienosti.

Takapaksimatkustamista a la Ilia. Reissasin itse tuolla paluumatkan (2h) ja oli aika mukavaa.

Vuokrattu reissubiili.

Juri

Hanne

Keinu

Vois kai sitä joulukuun ensimmäisen päivän huonomminkin viettää?

Skyline

Eilen aamulla skypetin Julian kanssa. Se lähtee Suomesta omalle seikkailulleen Thaimaan kautta Australiaan tän viikon keskiviikkona!! Enää reilu kaksi viikkoa, ja mulla on täällä juhlapäivä! <3 Ihanaa joulukuun alkua Suomeen!