keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Sairastelua ja Suomisurua

Mukava herätys keskellä yötä, kun tuntee jonkin kipittävän käsivartta pitkin. Avasin silmät ja siinä juoksenteli jokin jättiläisolio, puolikkaan nyrkin kokoinen. Refleksillä huitaisin sen pois ennen kuin ehdin nähdä oliko se iso torakka vai hämähäkki vai mikä. Se katosi jonnekin ja hieman oli vaikea saada uudestaan unta. Koko ajan tuntui, että se möyrii jossain. Mukavia Australian ihmeellisyyksiä. Pitää oikeasti muistaa kurkata kenkiin aina ennen ku laittaa ne jalkaan, se on ihan ensimmäinen sääntö täällä. Se on vähän unohtunut kun noita ötököitä ei niin paljoa ole näkynyt.

Me tehtiin Naten kanssa diili, että asustellaan Skyn ja Julian kanssa respan takahuoneessa kymmenen päivää joulun ja uuden vuoden aikoihin. Myydään meidän sängyt pois ja Hump tienaa sillä. Tästä hyvästä Julia maksaa asumisestaan vähemmän ja me Skyn kanssa saadaan sänkyjemme tuotoista puolet (sillä mehän ei makseta täällä asumisesta). Ollaan nyt siivoiltu takahuonetta ja siellä olevaa parvea. Meidän pikku pesä on kohta valmis! J

Viime lauantaina pääsin vihdoinkin viihteelle pois tästä hostellista. Piipahdettiin Hennan ja Mimmin kanssa Surry Hillsissä jossain baarissa. Todellakin vaan piipahdettiin ja sitten tultiin takas hostellin bilehuoneeseen. No ainakin mä kävin jossain muualla. :D Hienosti jaksettiin notkua pystyssä aamuun asti ja Nate liittyi meidän seuraan kun tuli töihin. Mike of Canadan kanssa lähettiin kattoo auringonnousua, mutta se ei mennyt ihan putkeen: taivas oli ihan pilvinen ja sumuinen ja satoi vettä. Päädyttiin siis vaa katselemaan Kings Crossin joulukuusta.


Nörtit Hanne ja Antti.
Jamesin ja Chrisin läksiäiset. James, Jessica, Elliot ja Christian.
Mike ja ihanat suomityttöni Mimmi & Henna.

Antti, Hanne, Mike ja Mimmi. Eli suomalaiset ja Mr. Canada.
Antti! Antti!?!? :D Tää kuva on ehkä paras.
Monien epäselvien mutkien kautta me ei olla Stefanin kanssa enää missään väleissä. Hostellielämä, ah! Alkaa oikeesti olee jo aika vaihtaa maisemaa. Ilmoitin Natelle, että mun viimeinen työpäivä on 3. tammikuuta. Sen jälkeen vois vielä muutaman päivän heilua Sydneyssä Julian kanssa ja sitten suunnataan kohti Tasmanian ihmeellisyyksiä!

Maanantaina järjestettiin pikadeitti-ilta täällä hostellilla. Se oli mahtavaa ja osanottajiakin oli ihan mukavasti! Matchejakin tuli ihan kivasti. ;) Eilen tiistaina ihanat suomiprinsessamme Mimmi ja Henna suuntasivat kohti Surfers Paradisea ja jättivät meidät tänne suruissamme ikävöimään! Ihanat neidit, ikävä on! Toivottavasti reissumme vielä kohtaa täällä ozlandiassa, ja jos ei niin näemme viimeistään Helsingissä! <3 Eilen mulle nousi yllättäen myös ihan rapsakka kuume. Johtui varmaan eroahdistuksesta? ;) Puolessa välissä työpäivää mun oli pakko siirtyä peiton alle, sillä respassa houriminen ei ollut enää hyväksi kenellekään. Kuumetta 39 ja loppupäivä menikin sängyssä. Sovittiin, että Nate avaa respan tänään. Nyt pitäs vetää lääkettä naamaan, että voisin kohta hipsiä alakertaan töihin. Ei ole oikein varaa olla poissa, sillä tarviin ne vähätkin rahat mitä siitä tienaa.

Mä toivoin, että täällä ollessa mun ei tarvis murehtia Suomen asioista. Ois ollut mukavaa, kun kaikki Suomessa olisi jähmettynyt paikoilleen ku mä lähdin ja mun palatessa kaikki olisi täsmälleen samoin ku mun lähtiessä. Itsekästä, tiedän. Nyt asiat kuitenkin elää siellä Suomen päässä ja ne aiheuttaa mulle harmaita hiuksia ja surua. Mun alivuokralainen sai opiskelupaikan Melbournesta eli muuttaa tänne tammikuun lopulla. Nyt olisi jostain äkkiä keksittävä uusi alivuokralainen. Tokihan Jenni yrittää löytää tilalleen jonkun, mutta kuinka paljon sitä nyt kiinnostaa panostaa kunnollisen vuokralaisen löytymiseen. Ei sitä kiinnosta millainen hullu sinne tulee, on kuitenkin itse lähdössä pois. Ja T sai töitä Tampereelta, muuttaa siis sinne. Yritän olla iloinen molempien puolesta ja silti pieni itsekkyys jostain mun sisältä koittaa huudella, että ”älkää tehkö tätä mulle”. Yhtäkkiä kaikki onkin ihan auki. Pitääkö mun palata Suomeen jo helmikuussa? Jos ei, jäisinkö sittenkin tänne pidemmäksi aikaa: vuodeksi, kahdeksi tai loppuelämäksi? Kaikki on tällä hetkellä totaalisen auki. Kaiken tämän miettiminen kuumehöyryissä on jotenkin hyvin hämmentävää. Hetkittäin kaikki tuntuu elämää suuremmalta, toisena hetkenä hourin ja mietin, että eipä voisi oikeastaan mikään vähempää kiinnostaa. Ehkä jätän miettimisen terveille päiville. Paras olisi ku en miettisi ollenkaan.

Äiti lähetti mulle karkkipaketin!! Kiitos mamma! Naam, en malta oottaa että saan jouluna avata sen. Julia tulee huomenna! Päätin olla silloin 100% terve. Rakkaudentäyteistä joulunaikaa kaikille! <3

PS. Mä oon pitkään ihmetellyt, että millä aikavyöhykkeellä tää mun blogi elää. Aina ku päivitän tätä, se näyttää että olisin tehnyt tän päivää myöhemmin. Niinku esim. nyt on keskiviikko mutta blogi väittää että tiistai. Nyt päätin selvittää sen. Blogi laahaa perässä Suomen ajasta 10 tuntia, Sydneyn ajasta 19 tuntia. Blogini elää siis Adamstownin (Pitcairnsaaret) aikaa.

2 kommenttia:

  1. Moi Hansuli.

    Vaikuttaa mukavalta elämältä, mitä vietät siellä Ozlandiassa. Toivottavasti paranet pian.

    Eikö Blog Spotin aikavyöhykettä voi vaihtaa?

    http://smallbusiness.chron.com/edit-time-zone-blogspot-52734.html

    VastaaPoista
  2. Jes! Olin liian laiska selvittääkseni! Kiitos Seppo! :)

    VastaaPoista