Tasmanian road trip

Viime viikon maanantaina yritettiin metsästää uutta jäähdytintä See Youhun, soittelemalla romuttamoille ym. Ei onnistanut. Napattiin sitten alkuillasta Graham kyytiin ja aloitettiin road trip Tasmanian ympäri vanhan jäähdyttimen voimin. Ensimmäisenä iltana ajeltiin Bushy Parkiin leirintäalueelle. Todella sympaattinen paikka, jonka omisti teräväsanainen Mike. Mikella oli aina asiaa ja paljon. Leirintäalue oli käytännössä Miken takapiha ja meidän käytössä oli maksutta myös yrttitarha. Lähtiessämme otettiin sieltä matkaan mukaan vähän ruohosipulia. Nukuttiin Julian kanssa teltassa ($7 per hlö) ja Graham vuokrasi pienen mökkelin huippuhintaan $10. Saatiin siellä sitten yö latailtua puhelimet ja muut härvelit.

Graham kyytiin! See You on tila-auto!

Miken yrttitarha

Grahamin mökki ja illallinen tulossa

Miken vieraskirja

Tiistaina otettiin suunnaksi suuret järvet. Käppäiltiin 2,5 tunnin lenkki Russell Fallsilla ja Lady Barron Fallsilla. Sitten suunnaksi Strathgordon ja leiriytyminen yöksi. Vuoristoilma on hemmetin kylmä, joten yö ei ollut helppo. Ahtauduttiin sentään kaikki samaan telttaan, joten se helpotti vähän. Maisemat vuoristossa oli ihan sanoinkuvailemattomat ja See Youkin selviytyi ensimmäisestä vuoristokoettelemuksestaan oikein mallikkaasti. Keskiviikkona patikoitiin Creepy Crawly walk (lyhyt kävely villiintyneessä sademetsässä) ja katsastettiin Marriots Falls (noin 1,5 tunnin kävely). Maisemat kaikilla näillä patikkaretkillä on ollut ihan erilaiset. Ollaan saatu todellakin nähdä Tasmanian eri kasvot. Illaksi suunnattiin Hamiltoniin ja palkittiin itsemme (syystä että?) oluilla paikallisen kuppilan terassilla. Yöksi Hamiltonin leirintäalueelle.

Kyltti käski heittämään makuulle ja tuijottamaan pilviä...

...joten niinhän me tehtiin.

Tämä hullu yritti käydä päälle auton ikkunoidenkin läpi!

Ulkona oli jäätävän kylmä, joten me Julian kanssa istuttiin lämpimässä See Youssa kun Graham teki nuotioo.

Aamupala-asema

Aamutee Gordon padolla

Torstaina patikoitiin 13 kilometrin Shadow Lake -kierros. Reissu kävi hienosti kuntoilusta, sillä se oli ihan täysin vuoristohaikkaamista. Metsätyypit vaihteli useasti ja muutama eläinkin tuli bongattua: echidna (pitkänenäinen siilimäinen kaveri), wallabi, wombat ja kolme käärmettä (tiger snake, myrkyllinen tottakai). Illalla grillailtiin grillikatoksessa ja saatiin seuraksi pari possumia (mitä eroa on opossumilla ja possumilla?). Ne oli uteliaita kavereita. Perjantaina aamulla erään ranskalaiskaverin auton renkaat oli viilletty auki. Kauhisteltiin sitä ja sitten huomattiin, että See Younkin yksi rengas oli lättänä. Sitä ei kuitenkaan onneksi oltu viilletty, vaan siihen oli jossain vaiheessa tullut ihan pieni reikä. Saatiin renkaaseen sen verran ilmaa, että pystyttiin ajelemaan korjaamolle. Paikka renkaaseen ($20) ja matka jatkui. Perjantaina tehtiin vähän lyhyempiä patikointiretkiä. Käveltiin katsastamaan joki (Franklin river), vuorenhuippu (Donaghys Hill Lookout) ja vesiputous (Nelson Falls). Nämä lenkit oli jokainen vain noin puolen tunnin patikointeja. Se oli hyvä, sillä mä ja Julia hankittiin jalat rakkuloille edellispäivän vuoristolenkillä. Alkuillasta saavuttiin Tasmanian länsirannikolle Strahaniin ja päätettiin viettää leffailta. Pystytettiin kotiteatteri Grahamin telttaan ja katsottiin Ghosts from girlfriends past, tai joku sellanen. Wallabit valtasi leirintäalueen pimeän tultua ja kävely siellä oli aika hienoa. Tuntui, että nyt on todellakin Australiassa.

Pyykkipäivä

Päärynävarkaissa

Echidna

Possumi

Ilmaa see Youlle

Ja paikka renkaaseen

Lauantaina kiivettiin The Nutille (lättänä vuori) ja kierrettiin se (noin tunnin kävely). Päätettiin ottaa päivä suht rennosti reippailun osalta ja ajeltiin noin 250km Tasmanian luoteiskärkeen. Sunnuntaina suunnaksi Devonport ja Australiapäivän juhlinnat. Varattiin hostelli kahdeksi yöksi, jotta oli paikka johon kellahtaa baarin jälkeen ja myös ihan vaan rentoutua seuraava päivä. Hieman tuntui mahtavalta nukkua oikeassa sängyssä, kun edelliset 11 yötä nukkui kivikovalla ja jääkylmällä maalla. Maanantai pyhitettiin levolle ja leffoille! On ollut todella hienoa kierrellä Tasmaniaa ja elellä todellista retkielämää, mutta kyllä lämpöä ja oikeata sänkyä on ikävä. Tiistaina matka jatkui kohti Cradle Mountainia. Graham heitti muutaman tunnin vuoristoseikkailun ja me Julian kanssa löhöiltiin pienen suloisen vuoristojoen varrella. Käveltiin mekin sitten pieni, noin tunnin lenkki Lake Lillalle ja Wombat poolille. Aina jos me ollaan leiriydytty keskellä luontoa, ollaan katsottu jokin suhteellisen aukea mutta suojaisa paikka. Tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi pystytettiin teltat kuitenkin keskelle metsää. Siellä teltat oli suojassa tuulelta (joka oli aivan kamala), mutta hemmetin kylmä siellä oli. Tunsin myös makuualustan läpi kuinka teltan alle ryömi jokin nyrkin kokoinen eliö keskellä yötä. Saattoi olla käärme, saattoi olla jokin muu. Julia panikoi, että joku tulee tappamaan meidät.

The Nutin huipulla

The Nut

Hyvää Australiapäivää!!

Sit ku mulla on oma toimisto, mäki hankin tollasen kyltin jossa on mun pärstä.

Parran letitys juhlapäivän kunniaksi

Auringonlasku telttapaikalla

Keskiviikkona edessä oli pitkä ja rankka vaellus. Suunnattiin kohti Cradle Mountainin huippua. Aamu venyi (niin kuin aina) ja päästiin lähtemään reissuun vasta ennen puolta päivää. Matkaan suositellaan varattavaksi 7-8 tuntia, mutta meidän piti suoriutua siitä kuudessa tunnissa, jotta ehdittiin viimeiseen shuttle bussiin joka vei meidät takaisin autolle. Reissu oli osittain todellista vuorikiipeilyä. Paluumatkalla oli vaikea luottaa enää omiin jalkoihin, mutta selvisin hengissä! Matkaan meni tasan kuusi tuntia! Loppumatka meni aika heikosti jo vedenpuutteenkin takia. Koska viime aikoina ei ole pahemmin satanut, ei kansallispuistosta löytynyt juomavettä (paitsi jos halusi maksaa $4,5/litra). En suosittele tollasta 6 tunnin vuoristohaikkausta paahtavassa helteessä 1,5 vesilitran voimin.

Loppumatkasta törmättiin tällaisiin rantoihin, eikä sitä vettä saanut edes juoda!!

Päivittäinen suihkussa käyminen tuntuu kaukaiselta muistolta, nyt kun siellä pääsee käymään noin kolmen tai neljän päivän välein. Tämän matkan aikana me on pysähdytty kymmenille eri näköalapaikoille ja nähty vesiputouksiakin vaikka kuinka monta. Onhan ne hienoja, mutta maisemat ei jaksa hämmästyttää enää niin paljoa kuin muutamilla ensimmäisillä kerroilla. Samoin myös yöllisillä vessareissuilla kenguruun törmääminen tuntuu jo suhteellisen normaalilta.

Tällä reissulla eri pituuskäsitteet on saanut uudet merkitykset. Mulle tunnin kävely on lenkki, kahden tai kolmen tunnin patikointi on jo hyvä lenkki. Täällä 45 minuutin kävely on superlyhyt lenkki. Kolmen tunnin patikointi on lyhyt lenkki. Kuuden tunnin haikkaus on ihan ok lenkki. Ku mukana on tollanen himoretkeilijä Graham, niin eihän täällä muuta enää ehdi tekee ku patikoimaan!! Ihan kivaa on ollut, mutta liika on liikaa… Kaupunkilaistytöt haluaa pois kengurujen keskeltä ja terassille!

See You on jaksanut meidän matkassa tähän mennessä hienosti noin 2000 kilometriä. Lähes pari viikkoa reissattu kolmistaan ympäri Tasmaniaa pienessä autossa. Meidän hyvä henki alkaa vähän rakoilla. Kylmyys ja väsymys näkyy kaikista ja sitten ollaan kireitä ja tiuskitaan toisille. Alkaa kiristää aika pahasti. Mä haluaisin tosissaan nähdä vielä itärannikon, mutta tällä fiiliksellä matkustaminen ei ole kivaa. Myöskin jatkuva paleleminen ja telttailu yleisesti alkaa tympiä. Torstaina saavuttiin Launchestoniin ja otettiin hostelli pariksi yöksi. Levätään hetki ja katsotaan sitten jatkoa. Päästiin Julian kanssa vihdoin sinne terassillekin, joten alkaa kiristyspanta päässä vähän löystyä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että multa jää Uuden Seelannin ihmeet näkemättä. Yhtäkkiä mulla onkin enää tosi vähän aikaa jäljellä täällä ja Australiaa vielä ihan liikaa näkemättä. Uusi Seelanti veisi mun ajasta useamman viikon ja tekisi rahapussiin ison kolon. Mulla ei taida yksinkertaisesti olla varaa mennä sinne, lennot on aika kalliita. Harmittaa tosi paljon ja mä tiedän, että monet mun rakkaat Uudessa Seelannissa käyneet ystäväni on nyt todella pettyneitä. Kaikki siellä piipahtaneet on kuitenkin sitä mieltä, että sitä ei missään nimessä saa jättää väliin. En haluaisi, mutta nyt vaa näyttää aika huonolta. L Pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen… Näiden virheiden katumisen aika tulee myöhemmin! Miks en vois olla miljonääri?

Viime aikoina oon jostain syystä miettinyt aika paljon mitä mun elämä tulee olemaan ku palaan Suomeen. Odotan sitä aika kauhulla, sillä se ei tule olemaan yhtään sitä mistä mä kävelin pois. Mä luovuin jostain, jotta sain tilalle uusia kokemuksia ja mahdollisuuden kokea kokonaisen uuden maailman. Mutta mä en halua luopua tästä uudesta ja palata takaisin vain huomatakseni, että menetin sen mitä mulla oli. Elämä jatkaa kulkuaan vaikka haluaisin sen pysyvän paikallaan ja vaan odottavan mua. Parempi kai vaa elää niinku tää ois mun elämän viimeinen päivä! J

Piristävää helmikuun alkua Suomeen! <3