Takana mahtava vuosi, edessä vielä mahtavampi?

Viime lauantaina käytiin Manly Beachilla Miken ja Julian kanssa. Australian aurinko pisti parastaan ja aurinkorasvasta huolimatta poltettiin kaikki nahkamme. Meidän italialaisverinen Mikemmekin sai nätin punan päälle. Sunnuntaina mulle iski sitten taas kuume ja heikotus, syytän kärsinyttä ihoani. Illalla oli cocktailbileet, mutta mun heikotus jätti illan mun osalta aika lyhyeks.

Cocktaililta ja baarimikkomme Graham

Maanantaina tein puolikkaan päivän töissä, sillä kroppa vaati lepoa. Avi teki kanakeittoa, mutta ei sekään sitten toiminut. Illalla vuodatin ensimmäiset kyyneleeni Australiassa, kun kuuntelin sydäntäriipivän tarinan rakkaaksi tulleen ystäväni kokemuksista: kuinka tosi ystävyys kestää ihan viimeiseen hengenvetoon asti, ja toinen jää jälkeen syyttämään itseään ja pohtimaan ”entä jos”. Vaikka toista ei olekaan tuntenut pitkään on outoa huomata, kuinka tämä on kokemuksiensa kautta kasvanut. Jotkut haavat ei parane ikinä.

Tiistaina oli vielä pieni heikotus, mutta suunnattiin jo puolen päivän jälkeen puistoon picnikille. Hienosti oli koko hostelli taiteillut mehupullot puolilleen viinaa ja liimaillut korkkien sinetit takas paikoilleen. Puistoissa oli aika tiukka alkoholikielto. Hyvin hurahti melkein kaksitoista tuntia puistoillen. Ilotulituksia tuli tunnin välein alkaen noin klo seitsemältä, huipentuen puolen yön mahtavaan showhun. Ilotulitteita paukuteltiin Sydneyn puolesta 7000kg, rahaa posahti taivaan tuuliin 5,4 miljoonaa dollaria. Katsojia oli noin 1,5 miljoonaa. Puistosta oli mahtavat näkymät suoraan Harbour Bridgelle, joka oli todellakin näkemisen arvoinen. Ei tunnu aikaisemmat uuden vuoden paukut enää miltään tämän vuodenvaihteen rinnalla.

Uudenvuoden aatto

Mun rakas Australian perhe <3

Tom antoi meille kyydin kotimatkalla

Humpin lastentarha näyttää taas parastaan. Mä olen ilmeisesti maailman pahin bitch ja olen loukannut erään kaksilahkeisen miehisyyttä. Ihan niin yksinkertaisella tavalla, että kun toinen tunnusti rakastavansa, sanoin etten tunne samoin ja haluan olla ihan vaa ystävä. Nyt tää hemmo sit puhuu mun läheisille täällä, kuinka aikoo kostaa mulle. Varsinainen psykopaatti. Mielenkiinnolla (ja kauhulla) odotan, onko se kosto tyyliä: levittelen perättömiä juoruja, kamppaan portaissa vai vedän kurkun auki kun toinen nukkuu. Juorut leviää jo, mutta tällä hetkellä vaa nauran niille. Kiitos mun rakkaille ystäville, jotka nauraa mun rinnalla. On todellakin aika jatkaa matkaa, tän hostellin teinielämä on liikaa mulle.

Tämä on jo neljäs kerta kun saan katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen ja olla aika hemmetin tyytyväinen. Joka vuosi oon saanut sanoa, että tämän paremmin ei voisi vuosi mennä. Ja sanon sen taas. Innolla ja pienellä pelolla odotan tulevaa vuotta. Luvassa taatusti mahtavia kokemuksia, mutta jossain vaiheessa sen alamäenkin on alettava. Ehkä ei kuitenkaan vielä tänä vuonna. J Vuosi 2013 toi tullessaan paljon naurua, iloa ja uusia ihmisiä. Oon saanut itkeä niin ilosta kuin surustakin. Jotkut ihmiset on kaivautunut syvälle mun sydämeen enkä enää ikinä halua päästää heistä irti. Tai vaikka haluaisinkin, se ei kuulemma enää onnistu. Näin sanoi yksi heistä.

Vuosi 2013 on ollut mulle kasvamisen vuosi monellakin eri saralla. Mä tulen kasvamaan henkisesti joka ikinen vuosi kuolemaani saakka, mutta tämä vuosi on ollut sen suhteen erityinen. Oon joutunut taipumaan tunteiden vuoristorataan ja tekemään vaikeita päätöksiä. Luopumaan, jotta voin ottaa vastaan uutta. Mä olen ollut poissa Suomesta vasta neljä kuukautta, mutta jo nyt huomaan itsessäni muutoksia. Mä tulen palaamaan tältä reissulta takaisin kotiin ihan eri ihmisenä. Ja se on hemmetin hieno juttu! Vuoden 2014 alkaessa saan hyvästellä vanhan Hannen. Kiitos kaikille ihanille, jotka teitte mun vuodesta 2013 erityisen! <3 Kiitos myös niille sekopäille, jotka omalla käytöksellänne opetitte mut tunnistamaan psykopaatin kun sellainen vastaan kävelee.

Viimeistä työpäivää viedään ja kohta oon vihdoinkin vapaa näkemään ja kokemaan Sydneytä just sillon ku itse haluan! J En myöskään malta odottaa, että pääsen jatkamaan matkaa! Rakkautta, rakkautta Suomeen!

PS. Kuka oikeesti muuttaa mun Sörkän kämppään? Joudun palaamaan Suomeen kuukauden päästä jos ketään ei löydy. L