Tasmanian tuholaiset vauhdissa

Tiistaina saavuttiin Hobartiin ja Aike tuli meitä hakemaan kentältä. Siitä on reilu kuukausi kun Aiken kanssa nähtiin viimeksi, hurjan nopeasti mennyt aika! Köröteltiin Hobartin keskustaan kirjastoon, jossa Grahan ja Lea oli latailemassa puhelimia. Loppupäivästä kaverit auttoi meitä metsästämään autoa mulle ja Julialle. Ei natsannut. Oltiin Julian kanssa varattu hostelli yhdeksi yöksi, joten saatiin suhteellisen kunnolliset yöunet ja suihku. Seuraavana päivänä jatkettiin auton metsästämistä ja iltapäivästä Aike tuli hakemaan meidät muun porukan leiriin. Muut oli siinä vaiheessa ollut Tasmaniassa jo kymmenen päivää, leireillen ja kierrellen saarta. Keskiviikkona muu porukka aloitti työt kirsikkafarmilla. Illalla nähtiin sitten viimein loppu porukkakin, eli Sky ja Juri. Pieni perheemme oli lähes kasassa taas, hetken. Torstaina sitten natsasi autoasian kanssa, ja maksettiin Julian kanssa vuoden -88 Ford Laser Hatchbackista $500. ”Uusi” automme sai nimen See You ja siitä lähtien tyttö onkin ollut kovalla ajolla. Väärällä puolen ajaminen ei ollutkaan yhtään niin hankalaa kuin aluksi kuviteltiin! Nyt se menee jo ihan sujuvasti. Mua ei kannata ehkä kuitenkaan sit Suomessa päästää auton rattiin ku tuun takas. Ajelen kuitenkin sitten (taas) sikäläisittäin väärää puolta. Perjantaina päätettiin irtaantua muusta porukasta ja lähteä tutustumaan Tasmaniaan omin neuvoin. Muut kuitenkin painaa päivät töitä (paitsi Sky, joka otti loparit jo torstaina ja Aike, joka lähti takaisin pääsaarelle viime lauantaina), joten päätettiin aloittaa Tasmanian valloitus suomalaisvoimin. Graham liittyy ilmeisesti meidän iloiseen joukkoon hieman myöhemmin.

Saatiin 26 vuotias See You siirrettyä virallisesti meidän (tai Julian) nimiin ja tuhlattiin suurehkot summat kaikkiin leirivarusteisiin. On retkikeittimet ja muut härpäkkeet, mutta ainakin pärjätään nyt vaikka oltaisi kuinka eristyksissä. Elämä on totaalisen erilaista kuin edelliset kolme kuukautta Sydneyn sykkeessä. Vaihtelu on todella tervetullutta. On ihana fiilis viilettää pitkin Tasmanian teitä See Youn kyydissä mahtavissa maisemissa. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. J Ensimmäiset päivät oli aika stressaavia, kun oli kiire löytää auto ja sitten pari päivää meni oikein hyvin stressittömästi nauttien kaikesta. Ja nyt taas saa huolehtia, että kuinka me pidetään See You hengissä.

Lounas

Leirielämää. Blogin kirjoittamista villasukat jalassa.

Joku ajoi kaverin naaman yli!!

Lauantaina See You lauttaan ja kohti Bruny Islandin kauniita maisemia. See You oli järkännyt meille pienen yllärin: tupakansytytin ei toimi! Näin ollen myöskään autolaturi ei toimi. Ja koska auto on lastattu kaiken maailman puhelimilla, kameroilla, tableteilla ja tietokoneilla, me ei oltu tyytyväisiä. Niinpä ostettiin aurinkokennolla varustettu laturi. Mehän ei ilman puhelimia suostuta elämään. :D No toisaalta me myös kyllä tarvitaan puhelimista navigaattoria kun suunnistetaan täällä. Vaikka ostettiin me ihan kunnon tiekarttakin! Lautalla aurinkokennolaturi unohtui See Youn katolle ottamaan arskaa ja koska See You innoissaan kirmasi lautalta aika vauhdilla kohti kukkuloita, otti laturikin aika lentävän lähdön. Hieman osumaa ja nyt se ei oikein toimi. Se siitä sitten. Samalla reissulla myös pyyhkijänsulat otti loparit. Mentiin sitten paikalliseen juottolaan yksille pohtimaan kurjaa tuuriamme (ja lataamaan elektroniikkaa) ja annettiin See Youn hetki levätä. Lepo auttoi, sillä pyyhkijät alkoi taas toimimaan! Lähdimme kiertelemään Bruny Islandia ja teiden huono kunto yllätti meidät ja erityisesti See Youn. Neiti Auto päätti keittää kiinni ja jättää meidät keskelle korpea. Tie oli erittäin vilkasliikenteinen, sillä siellä näkyi noin kaksi autoa tunnissa. Onneksi heti ensimmäinen auto pysähtyi ja lähti hakemaan meille apua. Noin puolen tunnin päästä ystävällinen poliisisetä tulikin apuun. Päästiin siirtymään seuraavaan etappiin, mutta jouduttiin laittamaan suunnitelmat uusiksi ja ruvettiin metsästämään mekaanikkoa. Sunnuntaina paikallinen mekaanikko löytyikin ja sitten loppupäivä menikin odotellen milloin mitäkin: mekaanikkoa, jäähdytintä ja toista jäähdytintä. Sopivaa ei sitten löytynyt, joten etsiminen jatkuu nyt Hobartissa.

Lauttamatka Bruny Islandille

Julia juoksenteli hakemaan karannutta aurinkokennolaturia

Retkielämää. Puhelimet ladataan siellä missä pystytään, vaikka yleisissä vessoissa.

Mustat joutsenet?

Lemmikkimme Maija Mehiläinen

See You päätti jättää meidät keskelle ei mitään.

Kiltit poliisisedät auttoi meidät matkaan, ja tarkisti autoa vielä kesken matkankin.

Bruny Islandin reissu ei ollut ihan sitä mitä me odotettiin vaan vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Ehdittiin me kuitenkin käydä opastetulla bush walkilla ja saatiin hyviä vinkkejä miten eri kasveja voi käyttää. Nappailtiin hauskanmakuisia lehtiä mukaan sieltä ja syötiin niitä muun muassa leivän päällä. Köyhät reppureissaajat, ruokakin haetaan jo metsästä! Sunnuntaina illalla mentiin katsomaan pikkupingviinien rantautumista. Sieltä ne taapersi merestä kotikoloihinsa, joiden suuaukoilla vauvapingiivit odotteli ja huuteli nälissään. Suloisia. Pimeässä ajellessa nähtiin myös pari kertaa hassunnäköinen kissamainen apina. Mikä lie, täytynee googlailla.

Bush walk. Australian alkuperäisasukas kertoo mielenkiintoisia juttuja.

Julia keräilee meille salaattiaineksia

Moi oon kuollut mulkosilmäpallokala

See You käsittelyssä. Tuloksetta.

Ensimmäinen tasmanialainen käärme bongattiin heti toisena päivänä, kun Julian kanssa kahdestaan tallusteltiin keskellä korpea kohti toisten leiriä. Läpökkäissä mennä jolkoteltiin tietysti, ei me opita koskaan. Jos sen Tasmanian Tuholaisen vielä näkisi, olisi reissu aika eläinpainotteisesti onnistunut.

Hieman meinasi tulla suihkua ikävä. Päästiin suihkuun Bruny Islandilla sunnuntaiaamuna, kun mentiin ihan kunnon karavaanialueelle ja maksettiin siitä mukavasti. Edellisen kerran käytiin suihkussa keskiviikkoaamuna hostellissa. Yleiset vessat, kuivashampoo ja kiertolaiselämä <3

Aina puhutaan, että kaikenlaiset yhteiset matkat on koettelemuksia parisuhteille, mutta se koskee myös muita suhteita. Hermot kiristyy ja lopulta ärsyttää niin, että tekisi mieli repiä toisen pää irti. Tämä kaikki oli todella selvästi nähtävissä toisten leirissä. Sinänsä ymmärrettävää, että niitä on viisi sulloutunut yhteen autoon ja he ovat viettäneet kiertolaiselämää yhdessä jo yli kolme viikkoa. Oli kuitenkin aika surullista nähdä, kuinka ennen niin hyvistä ystävyksistä pursui kireyttä ja ärtyneisyyttä. Meillä on Julian kanssa mennyt vielä tosi hyvin ja toivottavasti menee jatkossakin. Aikaisemmin juteltiin Julian kanssa, että mitä jos tämä kaikki yhdessä reissaaminen vahingoittaa meidän ystävyyttä. Jos siihen tilanteeseen joskus tullaan niin taistellaan sitä vastaan eikä revitä toistemme päitä irti!! Meidän yhteinen reissu on kuitenkin vasta ihan alussa, vaikka mulla onkin koko reissusta enää VAJAA PUOLET  jäljellä. Aika jatkaa lentämistään ja ihan kohta oon jo Suomessa. Moi mä oon Hanne, muistatteko mua vielä?

Muutama kuva Bruny Islandilta:

Aamutee