She'll be apples: Happy to be back in Sydney!

12 tunnin bussimatka Byronilta Sydneyyn meni suhteellisen sutjakkaasti. Mahtoikohan johtua siitä, että saatoin ehkä olla pienissä lääkepöllyissä sen matkan (olin siis kipeä). Oon kuitenkin tosi iloinen, että päätin tulla bussilla! Ensimmäiset neljä tuntia siinä isossa bussissa oli mun lisäksi kolme matkustajaa. Loput 8 tuntia köröteltiin kuskin kanssa kahdestaan. Ei voi kauheen tuottavaa olla sille bussifirmalle? Mutta minäpä näin kenguruita! Ensin sain ihastella sellasen iiison kengurun loikkimista ja myöhemmin näin monta kertaa niitä sellasia pienempiä kenguruita. Pari tuntia ennen Sydneyyn saapumista bussi joutui menemään kiertoreittiä, kun edessä oli maastopalo. Savua näkyi, mutta muuten kierrettiin alue oikein näppärästi. Täällä on nyt maastopaloja vähän joka puolella…

Bussimatka sujui rattoisasti kun join panacod-poretta säännöllisin väliajoin.
Reppureissaajatyyliin kirsikkatomaattirasiasta, tietenkin.

Jätskii...

Mun privaattibussi

Mä oon niin iloinen että oon takas täällä! Kyllä tää paikka alkaa varmaan taas jossai vaiheessa tympii, mutta just nyt on hyvä olla. HumpBackPackerin omistaja Nate tarjos mulle töitäkin. Respaan, kun tämänhetkinen saksalaistyttö jatkaa matkaansa ensi viikolla. Mietiskelin asiaa vähän joka kantilta, sillä siinä on pari muttaa. Työaika ma-pe 8-18. 50 tuntia viikossa, palkka aika kehno. Ja sitten menisi ihan kaikki aika täällä hostellilla, ei pahemmin varmaan tulisi liikuttua enää missään. Ja auringonkin näkisi vain viikonloppuisin. Mutta kaikki viikonloput on kyllä vapaita. Olin ehkä eniten huolissani siitä, että kaikki aika kuluisi hostellilla sisällä. Sitten Antti sanoi hyvin ”ota se rakkaudesta lajiin” ja siinä se oli. Tykkään tästä paikasta, joten eikös sen pitäis olla vaan hienoa kun saa viettää paljon aikaa täällä. :P Ja oon aina halunnut tehdä töitä kotona. :D Meen huomenna tekee ”kokeilupäivän” ja katotaan sen jälkeen mikä meininki. Eli päätän huomenna sitten onko mulla töitä vai ei! J

Mun paluun jälkeisenä päivänä meillä oli aika mahtavat kemut. Aloiteltiin Humpissa ja sitten ihana vanha koulubussi tuli ja vei meidät Scubariin keskustaan. Ihan mahtava ilta, ja koulubussi oli taatusti illan kohokohta. Perjantaina mentiin Stefanin kanssa Stratovariuksen keikalle. Ihana rumpalimme Rolf järkkäsi meidät listalle, ja vietettiin aika hieno ilta. Uudet biisit ei oo mulle ollenkaan tuttuja, mutta tulihan sieltä vanhoja tuttuja biisejäkin. J Keikan jälkeen moikkailtiin vielä pikaisesti Rollen kanssa. Kiitos vielä kerran Rolf, ja nähdään sitten ku tuun takas Helsinkiin! <3

HumpBackPackeriläiset ja The Bussi!

Stratovarius

Stefan & Eyefearin laulaja Danny Cecati.
Kaverin hiukset ylttää maahan asti.

Hanne: Mä näytän vihaselta.
Rolle: Mä näytän vajaalta.
Yritettiin duckfacee mut onnistuttiin vaa näyttää suomalaisilta.

Maanantaina juhlittiin Stefanin 29 vee synttäreitä. Syötiin porukalla ja tehtiin Skyn kanssa kakku. Ostin Stefanille synttärisankarin mukin, ja huolehdin että se oli koko ajan täynnä goonia. Tuli siinä kai sivussa otettua muutama lasillinen itekin… Ja tänään Stefan lähti Melbourneen. Tää on taas näitä reissuelämän varjopuolia: just kun tutustuu ihmiseen vähä paremmin, toinen jatkaa matkaa. Jumahdanko mä nyt Sydneyyn ja tähän hostelliin ja joudun vaa seuraa ku ihmiset poistuu mun elämästä?

Synttärisankari ja synttärimuki.

Jouduin myös keskelle teinidraamaa, tahtomattani. Mutta ei siitä sen enempää. Tämmöstä tää on ku elää 19 vuotiaiden keskellä. Onneks mulla on ihana Sky, jonka kanssa on niin helppo puhua kaikesta. <3

Mulla on todella erikoinen huonetoveri. Unohdin jo nimen, mutta tollanen kolmekymppinen saksalaismies. Se höpöttelee itekseen ja saa ihmeellisiä raivareita tietokoneelle (tai jollekin siellä koneessa) ja tiuskii sille saksaks. Ja välillä se lukee/kattoo koneeltaan jotain ja nauraa itekseen niin kauheeseen ääneen, että tarvisin korvatulpat. Oon yrittänyt antaa tälle tyypille muutaman mahdollisuuden, mutta en mä saa tehtyä meistä parhaita kavereita. Se on vaa outo. Tai sit mä oon outo ku en tajuu sitä…

Oon ollut poissa Suomesta nyt kaks kuukautta. Ja täällä Ausseissakin on vierähtänyt jo viisi viikkoa. Nopeasti se aika kuluu vaikka ikävä Suomeen onkin! Haleja!