Täysin toimettomana olo on rankkaa hommaa. Ihana Byron Bay
muuttui aika nopeasti tylsäksi Byron Bayksi. Kylä on niin pieni, että tekeminen
loppuu nopeasti. Täällä on tarkoitus vaan olla ja hengata. Ja surffata. Mä en
surffaa ja pelkkä auringossa hengailu alkaa maistua jo puulta. Oon lukenut jo
useamman kirjan ja pyörinyt ympäri kylää ja rantoja kyllästymiseen asti. Tästä
kylästä on vaikea saada töitä, joten päätin, että on aika jatkaa matkaa.
Meinasin ensin, että suuntaisin hiukan pohjoisemmaksi Brisbaneen katsasmaan ne
työmarkkinat tai aavistuksen etelämpään Coffs Harbouriin keräilemään
mustikoita. Sitten päätinkin lähteä takaisin Sydneyyn. Yhtenä syynä se, että
huomasin Stratovariuksella olevan Sydneyssä keikka tulevana perjantaina.
Juttelin Rollen (rumpali) kanssa ja pitäähän
se mennä poikien keikka katsomaan. J Ja
jos vaan bändin aikataulut antaa myöten niin ehdin ehkä treffata Rollenkin.
Helsingissä se tuntui olevan vaikeeta, niin josko sitten toisella puolen
maapalloa. Ja totuus on, että todennäköisyys saada töitä Sydneystä on
huomattavasti suurempi kuin täällä rannikolla. Nyt tuntuu jotenkin typerältä,
että edes tulin tänne. Seikkailen edestakaisin ympäri Ausseja, sillä tänne
itärannikolle on tarkoitus tulla uudestaan keväällä. Nyt jos Sydneystä ei löydy
töitä mä suutun ja lähden takaisin Suomeen. Taatusti! :P Tarviskohan
Stratovarius roudareita? :D
Tää hostelli on osoittautunut oikein mukavaksi ja täällä
tuntuisi olevan vähän enemmän vanhempaa porukkaa kuin Backpackers Innissä. Ja
muutenkin porukka on tosi mukavaa ja sosiaalista. Tosin yksi yö mun
naapuripunkassa oli niin järkyttävät kahden hengen painit, että en saanut
nukuttua. Tyttö huusi, vaikeroi ja ulisi kaksi tuntia edes yrittämättä olla
hiljaa. Tervetuloa dormielämään! Jokin aika sitten mun yläpuolelle muutti Jesse
Alaskasta. Jumalauta se kaveri kuorsaa. Ja kaiken lisäksi pyörii kaikki yöt
niin, että koko sänky heiluu. Eli mä en taas ole kauhean hyvin nukkunut tässä
viime öinä. Korvatulpatkaan ei auta.
Julian tuloon ei oo enää ku vajaa kaks kuukautta! Lauantaina
juhlistin tulevaiskuukausipäivää kun tähän juhlalliseen hetkeen oli aikaa tasan
kaksi kuukautta. Join tämän kunniaksi pullollisen halpaa viiniä (tuttua, Julia,
niin tuttua? ;) ) Mutta jee! On niin siistii nähdä. Ja Julia lupas tuoda mulle
supersalmiakkia! Sekin on aika siistii,
mutta ottasin mä Julian tänne ilman salmiakkiakin. Ja nyt te kaikki saatte
kuskata Julialle kaikki ihanat lahjanne joita haluatte mun saavan! :D Muutamaan
lauseeseen mahtui aika monta kertaa Julian nimi.
Täällä on kaikki kaupat ihan täynnä kaikkee joulusälää.
Tutkiskelin niitä kiinnostuneena, ja mietin et mitä mun joulusta oikein tulee
ilman suomalaisia joulujuttuja. Suostuiskohan Julia tuomaan myös glögiä? Ja
porkkanalaatikkoa? :D Kaupan suklaakalenterissa luki: ”Real European
Chocolate”. Ihan Aitoa! Eli samaa paskaa myös täällä maailman toisella puolen.
Skottimme Alasdair saapui myös Byronille. Ja jo parin päivän
jälkeen oli ihan tylsistynyt. Täällä ei oikeesti oo mitään tekemistä. Yks aamu
herättiin neljältä ja tallusteltiin muutaman kilometrin matka majakalle katsomaan
auringonnousua. Se on aika rauhoittava fiilis, kun kattelee sen oranssin
möllykän nousemista taivaalle. Yllätyttiin, että majakka oli oikeasti
toiminnassa! Ja nähtiin valas! Jee! Siellä se temmelsi pinnan tuntumassa ja
räiskytteli vettä. Ei se tietenkään kovin lähellä ollut, mutta oli kuitenkin!
 |
| Majakka odottelee auringonnousua. |
 |
| Sieltä se tulee. |
 |
| Australian mantereen itäisin piste. |
Yks ilta käytiin ranskalaisen Julienin kanssa rannalla ja
siellä oli tosi upea soittoporukka. Kundeja oli yhteensä varmaan noin kymmenen,
suurimmalla osalla niistä oli rummut. Yhdellä oli jotkut soitinkapulat, yhdellä
akustinen kitara ja yhdellä saksofoni. Nää rummuttajat rummutteli lähes tauotta
ja välillä saksofoni tuli messiin. Jengi ympärillä tanssi ja fiilisteli. Mukana
oli ihan pieniä lapsia, backpackereita/nuoria ja vanhoja hippejä. Se rento
fiilis veti mukaansa ja sai kyllä kaikki murheet unohtumaan. Hienoa meininkiä
ja löydän itestäni ihan ihmeellisiä uusia tunteita ja fiiliksiä. J
Nyt on aika jatkaa matkaa, tai oikeastaan palata takaisin
lähtöruutuun. J
Mutta täällä ollessa on kyllä oppinut arvostamaan Sydneyn kaikkia
mahdollisuuksia. Siellä ei ainakaan tekeminen lopu. Lähden vapaaehtoiseksi
pelastamaan koaloita Sydneyn ympärillä riehuvista maastopaloista jos ei muuta.
;) Tällä kertaa jätän lentämisen väliin ja huristelen bussilla rannikkoa pitkin
Sydneyyn. Noin 12 tunnin matka ja maksaa yhtä paljon kuin tunnin lento sinne. Ajattelin kuitenkin, että tuon 12 tunnin ajon aikana näkee vähän Australiaa. Eikä mulla ole kiire minnekään. :) Nyt nukkumaan, bussi lähtee aamulla seitsemältä.
Palaillaan taas sitten Sydneystä, jos selviän sinne
hengissä! Paljon rakkautta sinne maailman toiselle puolen! <3
 |
| Alasdair & BeerBong |
 |
| Täällä on ollut niin kovia tuulia, että rannat on täyttynyt kuolleista linnuista. Satoja kuolleita lintuja: jana jatkuu tässäkin kuvassa silmänkantamattomiin. |
 |
| Mun ruokavaliolle nauretaan täällä!! Mä vedän aamupuurot ja lounassalaatit siinä ku muiden ruokavalio koostuu paahtoleivästä ja pastasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti