Kiitos Sydney, me näemme taas!

Viime viikolla moni hyvä tyyppi lähti jatkamaan matkaa, mutta samalla tutustuin myös moniin muihin mahtaviin tyyppeihin. Päivät kuluu todella nopeasti hyvässä seurassa ja kaikkea mukavaa tehden. Tai sitten ihan vaa ollessa. J Keskiviikkona iski flunssa ja torstain olin totaalisesti sängyn oma. Mun ihanat huonetoverit jaksoi vuorotellen tulla kysymään tarvitsenko esim. teetä tai kaupasta jotain. Ja sitten ihanat tytöt teki kanakeittoa! Mikäs täällä sairastaessa, kun jokainen huonetoveri pitää huolta. Perjantaina mentiin Bondi Beachille surffailemaan. Oli tosi kylmä tuuli, joten mä ja Sky päädyttiin vaa hengailee rannalla ja kattelee muiden rävellystä. Hyvä päätös, sillä muuten olisi varmaan flunssa pahentunut aikalailla. Skotlantilaisella huonetoverillamme Alasdairilla oli 25-vuotissynttärit, joten illalla Sky teki yllärinä brownieseja. Tämä synttärisankari vaan tuli takaisin hostellille niin myöhään, että me oltiin jo syöty koko pellillinen siihen mennessä.

Samuel @ Bondi Beach

Kristin & Alasdair

Sky, Samuel, Kristin & Alasdair

Tallusteltiin Bondin rantaa ja katuja pitkin hyvällä porukalla, kaikilla kainalossa joko surffilauta tai bodyboard. Mietiskelin siinä, että ollaan ihan ku jostain elokuvasta mitä aina kattelee kateellisena. Ei kauheesti kyllä huolia siinä vaiheessa. Aika täydellinen fiilis! Samanlainen upea fiilis tulee, kun tallustelee ympäri Sydneyn katuja tai istuskelee puistossa lukemassa kirjaa.

Perjantaina jouduin vaihtamaan hostellia pariksi päiväksi, koska en muistanut jatkaa varausta tarpeeksi ajoissa, ja sitten HumpBackPackeri olikin jo täysi. Siirryin kolmeksi yöksi 20 metrin päähän Dury Houseen. Paska paikka. Iso ja rauhallinen huone, mutta muutoin ihan kuollut ja asukkaatkin ihan antisosiaalisia. Vaikka asustelin Duryssa, hengasin kuitenkin käytännössä koko ajan HumpBackissa. Tästä on tullut mulle todellakin koti kaukana kotoa. Ja sen joistain asukkaista mun varaperhe.

Nathan, HumpBackPackerin omistaja, lupasi että päästään Julian kanssa tänne myös jouluna ja uutena vuotena! Luulin että on täyttä jo, mutta kyllä me kuulemma saadaan paikat. J Yritän perua mun varauksen toiseen hostelliin. Häviän siinä vähän rahaa, mutta on se sen arvoista. Ja sitten ”saadaan” Juliankin kanssa olla samassa hostellissa koko se pari viikkoa. Sori Julia! :D

Pohdiskelin aika paljon sitä minne haluaisin Sydneystä siirtyä ja minne edes kannattaa mennä, huomioiden työnsaantimahdollisuudet ja sään. Parin kuukauden päästä pitäisi olla takaisin täällä, joten ihan hirveän kauaksi ei kannata lähteä. Päädyin sitten Byron Bayhin, koska kaikki kehuu sitä ja sieltä suunnalta saattaisi löytyä jotain väliaikaista työtäkin. Metsästin Gumtreestä (ilmoituspalsta netissä) kimppakyytiä Byron Baylle. Löysin sieltä yhden tyypin jonka aikataulut sopi mun aikatauluihin. Tavattiin ja sovittiin että meen sen kyydillä. Sen kyytiin ois mahtunut toinenkin, joten kysyin pääsiskö tää skottipoika siinä samalla. Ja sitten sen Gregin viestit alko menee oudoiks. Se selkeästi halusikin vaa reissata mun (tai kenen vaa tytön) kanssa kahdestaan. Peruin aika salamana osallistumiseni siihen reissuun ja varasin lennot Byronille. Ehkä turvallisempaa näin ku että lähtis ajelee ja leiriytyy jonkun kiimaisen aussin kanssa. Mun puhelin kiersi aika ahkerasti HumpBackissa ku jengi luki mun ja Gregin viestiketjua ja kertoi omia johtopäätöksiään. J

Lauantaina mentiin kattelee International Fleet Review 2013 showta. 40 sotalaivaa yli kahdestakymmenestä eri maasta kerääntyi Sydneyyn ja juhlan kunniaksi oli muun muassa lentonäytöksiä sekä huikea ilotulitus ja valoshow. Ilotulitteita räjäytettiin yhteensä 7000 kiloa, kymmenistä eri pisteistä (mm. sotalaivojen kansilta). Oopperatalon seinämiin heijastettiin upealla valoshowlla Australian merivartioston historiaa. Ihmisiä oli ympäri Sydneytä paljon. Siihen puistoon missä me oltiin päästettiin 17 000, sitten suljettiin portit. Tuskin enää ikinä näen yhtä hienoa ilotulitusshowta. Kuulemma Sydneyn uuden vuoden tulitukset häviää tälle ihan sata nolla.

Lentonäytös

The International Fleet Review 2013

Opera House

Sunnuntaina juhlistettiin Alasdairin synttäreitä (kolmatta päivää) ja mun läksiäisiä. Korkkasin myös Suomesta tuodun salmaripullon (Petterin läksiäislahja, kiitos <3 ). Se sai yllättävän hyvän vastaanoton ja ihanat tyttöseni Sky ja Kristin loved it! ;)

Musta on todella haikeeta lähtee täältä. Nää ihmiset on niin upeita. Tuunhan mä tietty takaisin, mutta iso osa näistä tyypeistä on sillon jo lähtenyt täältä. Surullista. Mutta täytyy jatkaa matkaa ennen ku jumitun yhteen paikkaan totaalisesti. Uudet seikkailut odottaa. J Nyt rinkka selkään ja kohti lentokenttää. Bye bye Sydney ja hello Byron Bay!

PS. Perhanan Antti meinaa seurata mua Byron Bayhin!!

Kings Cross