Vihdoinkin Sydney! Takana mukava lähes neljän viikon matka,
mutta on se hienoa olla vihdoinkin perillä. Vaikka tässä kodittomana asuukin
isoissa dormeissa, jotenkin tuntuu, että on taas jalat maassa. Huomisesta ei
ole tietoa, mutta sehän tässä kai parasta onkin! Katsellaan rauhassa mitä
Australialla on tarjota.
 |
| Suomalaiset saapuneet Sydneyyn! Väsyneet ja muutenkin sekaisin. |
 |
| Sushirulla! Kokonainen rulla!! Omnom! |
Asustelen tässä Kings Crossilla Globe Backpackers
hostellissa. Nimi tulee muuttumaan HumpBackPackersiksi. Tän mestan on ostanut
uusi tyyppi, joka remppailee nyt kovaa vauhtia. Mukava paikka, hienoja ihmisiä
ja superystävällistä henkilökuntaa. Antti vähän valitti siisteyttä, mutta se
onkin ihan neiti. :D Se keräsi tänään (maanantaina) kamansa ja vaihtoi
hostellia tohon kulman taakse. Muutoin mä viihdyn tässä hostellissa oikein
hyvin, mutta tää on tosiaan ihan ison tien varressa. Mun sänky on ikkunan
vieressä, ja ikkuna yötä päivää auki. Joka yö tulee herättyä moottoripyöriin,
siivousautoihin, baarijytkeeseen ja lintuihin. Ei hemmetti tuolla on rasittavan
kuuloisia lintuja! Ne päästelee ääniä, jotka kuulostaa kiimaisen kissan,
kärsivän variksen ja jotenkin vammaisen ihmisen ääntelyn sekoitukselta. Ihan
käsittämätöntä raakkumista! Ne aloittaa sen rääkymisen aamuyöllä joskus neljän
aikaan. Baarit jyskyttää auringonnousuun asti ja TODELLA äänekkäät siivousautot
ja moottoripyörät pörrää tossa läpi yön. Edelleen siis odottelen niitä hyviä
yöunia.
Ensimmäiset pari päivää Sydneyssä meni pienessä koomassa.
Hirveät univelat ja matkaväsymys vei voimat totaalisesti. Saatiin kuitenkin
Antin kanssa heti kahden ensimmäisen päivän aikana hoidettua kaikki viralliset
asiat: puhelinliittymä, pankkitili, tax file number töiden tekoa varten ja
Medicare-kortti. TFN:n saamisessa saattaa kestää jopa neljä viikkoa ja ne
lähettävät sen sieltä postitse (tähän hostellille). On siis hengattava
Sydneyssä niin kauan, että numero tulee. Pankkikortin saamisessa menee onneksi
vain viikko ja Medicare-kortin ne lähettää mulle vasta kun majailen jossain
vähintään 3 viikkoa ja ilmoitan sinne osoitteen. Toivotaan nyt, että TFN tulee
pikaisesti, jotta pääsisin jatkamaan matkaa! Päätin, että täällä Sydneyssa en
hae mitään töitä. Vähän jo polttelee päästä kohti itärannikkoa ja pienempiä
piirejä.
 |
| Harbour Bridge |
 |
| Opera House |
 |
| Sydney!! |
Kun oltiin saatu asiat hoidettua ja univelkojakin nukuttua,
lähdettiin hieman tutustumaan Kings Crossin yöelämään (perjantaina).
Aloiteltiin hostellilla mahtavien tyyppien kanssa ja siirryttiin sitten niiden
kanssa jatkamaan hostellia vastapäätä olevaan yökerhoon. En muista millon
olisin ollut yökerhossa, jossa kaikki istumapaikat on vapaita! Ihan vaan siksi,
että kaikki tanssii. Myös miehet! Tanssilattialla meno oli sellaista, että
huomaa reissutovereiden olevan kaksikymppisiä. Voi niitä aikoja ja sitä
energiaa! :D Ihan törkeää sekoilemista ja it was all fine! Yksi saman porukan
brittityttö kävi vähän turhankin ahnaasti päälle ja siinä vaiheessa ku se alko
mun niskaa pussailemaan, mä otin vähän enemmän etäisyyttä. Jossain vaiheessa mä
löysin itteni kolmen jätkän kanssa Show Girls –strippibaarista. Yksi kolmesta
muusta oli 22 -vuotias irkkupoika, jolle se oli ensimmäinen kerta
strippibaarissa. Tyttöjen ronski meno tangoilla ja eturivin miesten naamoilla
oli sellaista, että poikaparka sai varmaan ikuiset traumat. Tää kyseinen poika
on kotoisin jostain Irlannin pikkukylästä ja on käynyt poikakoulua. Sanoi, että
sille tää iso maailma on jotenkin todella uusi ja mahtava kokemus. Jo
pelkästään tytöille puhuminen ja niiden kanssa hengaaminen on suhteellisen
uutta. Ja sitten mä raahaan sen puoliväkisin strippibaariin missä se istuu
paskanjäykkänä eikä edes suostu katsomaan tyttöjä kun ujostuttaa. Mä olen
hirveä ihminen. Yksi traumatisoitunut poika, mutta muutoin kaiken kaikkiaan
loistava ilta!
 |
| Perjantai |
 |
| Alex |
 |
| Antin kallo kuntoon! |
Oon tutustunut muun muassa yhteen espanjalaiseen jätkään,
joka on nyt matkustellut viimeiset kuusi vuotta. Ja selkeesti nauttii
elämästään ihan totaalisesti. Jotkut on luotu kulkemaan… Mutta siis tällä
jätkällä on ihan uskomaton huumorintaju. Tai ei siinä mitään sen kummallisempaa
ole kun että vittuilee ihan suoraan päin naamaa. On joutunut huumorintajunsa
takia useasti vaikeuksiin (jopa putkaan asti) ja täälläkin huomaa, kuinka
jotkut ei tykkää siitä yhtään. Mutta sen asenne on kohdillaan: jos ei seura
miellytä voit vaihtaa seuraa. Mitä sitä turhaan miellyttämään ihmisiä, on
parempi löytää ne samantyyliset ihmiset saman tien, eikä teeskennellä kaveria
jos oikeasti ei huumorintajut lyö yksiin. Ja mulla on ollut niin hauskaa sen
ansiosta! Semmonen terve ja suora vittuilu on vaa hyväks.
J
Tän Alexin kanssa käytiin lauantaina baarin jälkee vähän tutkailemassa Royal
Botanic Gardenia. Kiinnihän se oli, mutta helpostihan sinne pari spidermania
loikki aitojen yli. Pitää varmaan käydä uudestaan siellä vielä aukioloaikoina,
yöllä pimeässä siitä tuskin sai irti kaikkea.
 |
| Lauantai |
Ihmiset täällä on vaa nii mahtavia. Ihan käsittämätöntä
miten pankkitäti jakelee elämänviisauksia ja omakohtaisia kokemuksia (elä nyt,
sillä elämä menee ohi ennen kuin huomaatkaan jne.) ja jopa pikaruokapaikan
myyjällä on aikaa heittää ystävällistä small talkia kaiken kiireen keskellä.
Suomalaisilla on niin paljon opittavaa siitä, miten omasta ja muiden elämästä
voi ihan pienillä jutuilla tehdä paljon paljon mukavampaa.
Tänään käytiin Alexin kanssa Blue Mountainilla. Junalla
kestää suuntaansa kaksi tuntia ja siellä kierreltiin noin neljä tuntia. Hieno
paikka! Äsken kävelin tossa meidän kadulla ja yhden ravintolan portsari
pysäytti mut ja halus hetken rupatella. Se uteli millaista työtä etsin. Jaaaa
sitten se kysy oisinko kiinnostunut töistä siinä baarissa. Kyseessä oli
strippibaari, joten taidan jättää väliin. :D Joo no eihän ne kaikki stripparit
täällä ihan täysin timmissä kunnossa ole, mutta MINÄ! Mun taiteilijanimi vois
olla Walrus…
 |
| Blue Mountains, Three Sisters. Alex & Hanne |
 |
| Rainforest |
 |
| Blue Mountains |
Kuukausi reissua takana. Nopeasti se on mennyt, oon takaisin
Suomessa ennen kuin huomaankaan. Kuukauteen päättyy myös mun ja Antin yhteinen
matka. Antti jatkaa meininkejä uudessa hostellissaan, mä mietiskelen mitä
tekisin ja minne suuntaisin seuraavaksi. Pidän silmät auki ja annan Australian
päättää.
J
Juttelin lauantaina pikaisesti äitin ja Oivan (veljenpoika,
3vee) kanssa puhelimessa. Jäi kummallinen fiilis, kun ei rakas 3-vuotias
ymmärrä miksi en ihan hetkeen ole menossa käymään. Onneksi on puhelimet ja
skype.
Auringonsäteitä kaikkien rakkaiden syksyyn!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti