She'll be apples: Bangkokista Taolle

Bangkokissa vietetyt päivät tarjosi aika pintaraapaisun koko isoon kaupunkiin, mutta nähtiin ja koettiin kuitenkin enemmän kuin alkuun ajateltiin. Antin kanssa käytiin hierojalla. Hieman rusahteli ja poksui molempien paikat, ja hierojilla oli hauskaa! No happy ending for Antti! ;) Käytiin myös reilu 100 kilsan päässä Bangkokista Damnoen Saduak Floating Marketilla. Se on kelluva tori, jossa myydään ruokaa ja erilaisia tavaroita. Käytiin kiertämässä kauppaveneitä ja kojuja ensin veneellä ja sitten rannalla kävellen. Lopuksi käytiin vielä speedboatilla hurjastelemassa pitkin vesikatuja paikallisten talojen väleissä. Todellakin näkemisen arvoinen paikka! Kuljettiin Floating Marketille ja takaisin pikkubussilla. Paluumatkalla hieman torkahdin ja kun heräsin, mun vieressä oleva aasialainen tyttö nukkui. Mun toisella puolella nukkui Antti. Katoin ympärilleni ja kaikki muutkin bussin 11 matkustajaa nukkui (klo siis noin 1 päivällä). Hieman tuli hetkeksi jännittävä Battle Royale -fiilis!

Mulle oli ihan must see Bangkokissa Soi Cowboy. Käytiin siellä Antin, Maijan ja Maijun kanssa. Viitisen tuktuk-kuskia kieltäytyi ajamasta meitä sinne, ja siitäkös meidän innokkuus päästä sinne vaan kasvoi! Lopulta yksi kuski lähti ajamaan meitä sinne ja nauroi meille koko matkan: ”Why you wanna go? Labyboy, ladyboy!” Oli kyllä kokemisen arvoinen paikka kaikkine neonvaloineen ja tyttöineen (poikineen?). Oli kaikille meille ensimmäinen kerta tissibaarissa ja käytiinkin siinä sitten useammassa eri mestassa. Oltais ostettu Antille sylitanssi, mutta meidän haluama tyttö (vai poika?) katosi ennen kun ehdittiin edetä asiassa. Muut oli niin innottoman oloisia, että Antti ois nukahtanut siihen. And again: No happy ending for Antti! ;)

Nyt on maistettu myös sammakkoa, heinäsirkkaa ja jonkin sortin toukkia. Myös vastahakoinen Antti testasi kaikkia, tyttöjen pienen painostuksen alla!

Matka Bangkokista Koh Taolle kesti rapiat 15 tuntia. Ensin bussissa yli kahdeksan tuntia, sitten satamassa kolmen tunnin odottelu keskellä yötä ja aamuvarhaisella reilu kolmen tunnin lauttaköröttely. Unet jäi siltä yöltä aikalailla olemattomiksi, joten ensimmäinen päivä saarella meni ihan odotetusti tekemättä yhtään mitään. Sen verran poistuttiin huoneesta, että käytiin syömässä. Ja siinä ajassa joku kävi huoneessa noukkasemassa Antilta luottokortin, 150 AUD, varakännykän ja farkut. Luottokortilta oli käytetty 1400e ennen ku huomattiin sen häviäminen ja Antti ehti sen sulkea. Poliisilaitoksella poliisit oli töykeitä eikä oikein uskonut meitä. Ehkäpä me kuulostettiin hyvin oudoilta kun Antti ei esimerkiksi muistanut puhelimensa mallia. Kuka niitä vanhoja Nokian numerosarjoja oikeasti muistaa? Ja kuka haluaa Antin farkut?

Seuraavana päivänä piipahdettiin biitsillä. Oli hieman tuskaista yrittää lukea kirjaa, kun hiki virtasi silmiin. Vesi oli todella lämmintä, en oo koskaan missään kokenut sellasta. Se ei millään lailla viilentänyt, oli pikemminkin kuumaa! Aika huisi fiilis kyllä lillua siellä, kun tuntee vaan lämpöisiä väreitä ympärillä. Illalla nähtiin Leo ja muutama sen kaveri ja otettiin pari olutta. Muut luovutti ja painui pehkuihin, mutta Antti sai mut suostuteltua ottamaan vielä yhdet. No otettiinkin, litran saavilliset vodka-redbullia. Siitähän se sitten lähti. Antti heilui baarissa hevosnaamarin kanssa ja jossain välissä hukattiin toisemme. No mä sit tietty energiainnokkuuksissani löysin tieni myös jatkoille. Oli oikein mukavat jatkot, joilta heräsin aamulla klo 8.59. Ponkaisin pystyyn ja otin aika kiireellä jalat alleni. Juoksin hirveellä vauhdilla noin kilsan matkan omalle resortille, jonka aulassa meidän piti olla klo 9.20 odottamassa kyytiä saarikierrokselle. Huoneeseen vaihtamaan vaatteet, pikainen hampaiden harjaus ja oltiin respassa klo 9.20. J Saarikierroksen aikana vene pysähtyi neljällä eri rannalla missä käytiin snorklailemassa. Ei nähty haita eikä kilppareita. L Mutta onhan se aika hienoa, kaikki ne kalat ja koralli. Antin ensimmäinen snorklaus ikinä ja olihan tuo poika aika fiiliksissään. Aamulla ennen lähtöä muistin kyllä aurinkorasvan. Mutta kun laitoin sen silloin kun päällä oli paita ja shortsit, niin unohtui rasva sitten kokonaan selästä. Siinä snorklatessa otti sitten selkä ja perse vähän punaa.

Käytiin myös tossa Taon vieressä olevalla pienemmällä saarella Koh Nangyuanilla. Aika uskomattoman kaunis paikka ja siellä näin myös ihan luonnossa kipittelevän skorpionin. Saareen ei saanut viedä mukana vesipulloa ja niinpä me sitten reippaina darralaisina lähdimme kiipeämään viewpointille ilman vettä. Meinasin oikeesti kuolla siihen rinteeseen. Niin paha nestehukka, että meinas taju lähteä. Mutta oli ne näkymät kyllä sitten sen arvoisia. Päivän turisteilun jälkeen mentiin sitten taas hakemaan pienet vodka-redbull –bucketit. Ja siinä sitten taas oltiin. Ilta käsitti muun muassa kaatuilevia skoottereita, vihaisia thaimaalaisia, kaksi urpoa suomalaista juoksemassa karkuun ympäri tuntemattomia katuja ja pihoja, erinäisiä onnettomuuksia ja ruhjeita sekä uusia tuttavuuksia Australiasta. Antin kanssa taas jossain välissä tiet erkani ja löysin itseni jatkoilta allasbileistä. No mutta nepäs olikin aika hauskat kemut! Loppuilta/-aamu menikin sitten märissä vaatteissa. Onneksi ei ole vilustumisen vaaraa.

Jokohan kohta pitäisi vaihtaa saarta, ei täällä kohta enää uskalla näyttää naamaansa missään. Tulevana perjantaina olisi Phanganilla Half Moon Partyt. On vaan perjantai 13pv. Jos mä osaan ihan tavallisenakin päivänä säheltää niin pahasti ku esim. eilen, ei siitä päivästä hyvä tule. Antti sanoi, että lukitsee mut sillon huoneeseen ja lähtee yksin bilettää. Mun parastahan se vaa ajattelee, etten herää jostain thaikkuvankilasta pää kainalossa. No mutta katsotaan mitä tässä tapahtuu ja minne jatkuu matka seuraavaksi. Viikko reissua takana ja elossa ollaan vielä! Mun kroppa tosin on siitä hieman eri mieltä.

Antin sandaaleiden arvoitus: Ravintolaan mentäessä jalkineet jätetään aina ravintolan sisäänkäyntiin. Tykätään käydä In-Touch raflassa, koska siellä on hyvä ja edullinen ruoka sekä mukavat tarjoilijat. Ainoana miinuksena on katoilevat sandaalit. Kaksi kertaa joku vei Antin sandaalit ja jätti tilalle omat vähän heikommat. Eilen illalla sitten juostessa karkuun vihaisia ihmisiä, Antin sandaalit (vaihdokkaat nro 2) jäi matkalle. Ei ollut aikaa pysähtyä hakemaan niitä. Tänään Antti osti uudet ja aikoo jatkossa kantaa ne mukanaan sisälle ravintolaan. Ehkäpä hyvä niin. Vältetään jatkossa myös paniikinomaista juoksentelua.

Tasan neljä vuotta sitten mä olin Intiassa ihan uskomattomien kipujen kourissa. Valoallergia päällä todella pahan näköisenä ja kivuliaana. Juoksin miljoonalla eri lääkärillä eikä kukaan tiennyt mitä se on. Kunnes sitten viimein ihotautilääkäri heitti ilmoille termin fotoallergia. Oikeilla lääkkeillä ja rasvoilla sekä käyttäytymisellä (kaiken valon välttely, myös keinovalon) homma lähti parempaan suuntaan. Tämä vaan pienenä pohjustuksena sille, että ennen tätä reissua mua hieman jännitti, että iskeekö tuo helvetillinen vaiva taas. Ja iskihän se. Nyt oon kuitenkin rasvoilla saanut sitä pidettyä jonkin verran aisoissa. Ja tällä hetkellä iho-ongelmat on pääosin vasta käsivarsissa ja kivutkin vaan ajoittaisia. Viime yönä alkoi kyllä silmäluomet ja silmät oireilee myös… Mutta jatketaan näillä korteilla mitkä meille on jaettu ja toivotaan, että pahempaan suuntaan ei enää mennä. Päivä kerrallaan paratiisissa. J