She'll be apples: Ensiaskeleet Bangkokissa

Ja ihan heti pitää tehdä selväksi, että minä ja Antti ei olla pari. Ollaan reissukavereita, that’s it. Tiedoksi siis vaan niille, jotka ovat facebookin ja tän blogin myötä saaneet jotenkin sellaisen väärän kuvan. Antin tyttöystävä Taru on tulossa perästäpäin Australiaan. Mä lupasin vaa tän alun riipaisevan eron ajan huolehtia, että Antti saa säännöllisin väliajoin juotavaa. Niin paahtava tuo Thaimaan aurinko, että Antti kuihtuisi muuten pois! Taru, sinua siis odotellaan kovasti! Antti sanoo, että ”on ikävä ihan vähän”, mutta se on oikeesti itkenyt ittensä uneen tässä joka yö! :D

Bangkokia on yritetty tässä nähdä pääosin Tuktukien kyydistä, sillä ei tonne liikenteen sekaan uskalla kävellen lähteä. Eli ei siis vaa oo jaksettu, laiskat suomalaiset. Eilen iskettiin kuskeille tukku rahaa kouraan ja sanottiin, että näyttäkääpäs meille vähän Bangkokia. Se oli oikein mukavaa, tosin ei meistä kukaan sen suuremmin tainnut mitään nähdä. Oli otettu pari olutta ruoan kanssa siinä ennen ajelua. Petollisia nuo oluet (pullo 650ml ja 6,4%). Parikin (muutama) riittää yllättämään! Ison liikenneympyrän jälkeen Antti karjaisi: ”Stoooop!! I lost my camera!” Oli pudottanut kameransa kyydistä keskelle liikenneympyrää ja juoksi sitten liikenteen sekaan hakemaan sitä. Onneksi ei ollut ruuhka-aika. Ja kamera oli vielä ehjä. Hyvä Samsung!

Ihan huomaamatta on tullut tehtyä tässä sellaista Intia vs. Thaimaa vertailua. Johtuen ehkä siitä, että Intiassa kaverit sanoivat paikkojen olevan hyvin samanlaisia. Suurimpana erona se, että Thaimaassa on puhtaampaa. Ja kyllä, se on ihan ehdottomasti totta. Lisäksi muutkin erot mitä tässä on ehtinyt huomaamaan on puoltanut Thaimaata. Liikenne ei ole läheskään yhtä kaoottista kuin Intiassa (lehmät ei vaeltele teillä autojen, tuktukien, riksojen, pyöräilijöiden ja kävelijöiden seassa). Tyrkyttämiskulttuuri ei myöskään ole niin hyökkäävää, eikä kerjäläisiä ole näkynyt niin tuhansittain. Ja suurimpana asiana on tuijottajat. Vihasin sitä Intiassa ehkä eniten. Muistan yhdenkin junamatkan, jonka aikana vastakkaisella penkillä istuva pariskunta tuijotti mua lähes taukoamatta matkan Goalta Agraan. Oiskohan se ollut sellainen reilu vuorokauden matka. Aluksi niiden kanssa oli hauska yrittää ottaa tuijottamiskisaa, mutta nopeasti sitä tajusi, että ei sitä itse montaa minuuttia kykene tuijottamaan kun toinen pystyy siihen tunteja! Tokihan näitäkin piirteitä/asioita saattaisi esiintyä ihmisillä tuolla jossain syrjemmässä, mutta ei ainakaan Bangkokissa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäiset päivät Aasiassa mennyt hyvin. Leo jatkoi tänään matkaa etelään saarille, Antin kanssa me seurataan perässä parin päivän päästä. Vähän polttelisi lähteä jo huomenna, mutta katsotaan nyt.

Jos kiinnostaa Antin mielenliikkeet reissun päällä: http://anttiseikkailee.blogspot.fi/