Palanen sydämestäni jää Sydneyyn, mutta edessä uudet seikkailut

Pyhät meni ja arki palasi. Mä lopetin respahommat ja mun seuraaja oli ihan kädetön. Australiaan voi saada työlupia yritysten kautta ja Nate tarjosi mulle jo sellaista sponsorointia. Se tarkoittaisi sitä, että jäisin Humpiin töihin ja voisin jäädä Ausseihin pysyvästi. Kiitin kauniisti ja kieltäydyin. Kyseinen työ ei ole mun juttu, vaikkakin tällä hetkellä ajatus Australiaan jäämisestä tuntuu aika houkuttelevalta. Suomessa ei ole mulle enää mitään (paitsi perhe ja ystävät, mutta ne pysyy mun elämässä vaikka välissä on valtameriä). Mun seuraajani (saksalaistyttö Kira) ehti olla töissä 7 päivää, eikä vieläkään ollut oppinut samoja asioita mitä mä opin mun muutaman tunnin treenin aikana. Niinpä Nate päätti sitten miehekkäästi perjantaiyönä kello kaksitoista jutella Kiran kanssa ja antaa tälle potkut. Sopivasti heti sen jälkeen kun tyttö oli skypettänyt äitinsä kanssa sairaalassa olevan mummin voinnista. Maailma on julma, ja jotkut ihmiset tekee siitä vielä niin paljon julmemman pelkkää ajattelemattomuuttaan. Avin oli tarkoitus suunnata kotiin, mutta hyppäsikin nyt respatytön rooliin. J

Karaoke. Avi, joku random ja Mike.

Viimeisenä työpäivänäni sain ruusun! <3

Humpin tiimi. Tai osa siitä.

Toissa viikon lauantaina Nate vei meidät (minut, Julian, Avin, Grahamin ja Skyn) kiitosillalliselle kalaravintolaan. Vedettiin ties mitä kummallisia mereneläviä, tuli maistettua joitain uusia tuttavuuksiakin. Loppulasku oli siinä lähemmäs viissataa dollaria.

Julia harjoittelee jättikatkarapujen avaamista.

Toissa sunnuntaina Sky ja Graham lensi Tasmaniaan. Huomenna me lennetään Julian kanssa sinne perässä. On aika jatkaa matkaa, vaikka joudunkin Sydneyssä sanomaan taatusti kyyneltentäyteiset jäähyväiset ja jättämään taakse mun Australian kotini. Asiat menee kuitenkin niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. Siihen on pakko luottaa, muuten hajoan. Lisäksi täällä Humpissa on tietyt suhteet tulehtunut niin pahasti, että tämä on viimeisiä hetkiä lähteä täältä pois. Muuten tulisi varmasti ruumiita, ihan kirjaimellisesti. Ja mä haluan säilyttää henkeni vielä ainakin hetken.

Vein Avin ja Julian samaiseen kengurumestaan (Morissetiin), missä käytiin pari kuukautta sitten Grahamin kanssa.

Tällä viikolla koitettiin nähdä Sydneytä niin paljon kuin mahdollista, mutta hirveän hyvin ei siinä onnistuttu. Tallusteltiin Harbour Bridge, piipahdettiin Palm Beachilla, katsastettiin Darling Harbourin jokalauantaiset ilotulitukset, käveltiin 6 kilometrin mittainen Bondi Coogee coastal walk ja muuten vain palvottiin aurinkoa Bondilla. Käytiin Julian kanssa myös katsomassa Hobitti maailman suurimmassa IMAXissa. Oli aika hurja fiilis, kun valkokangas oli niin iso, että todellakin tuntui kuin olisi ollut itse keskellä sitä seikkailua. Eilen illalla käytiin kävelemässä Sydney Festivaleilla, mutta aika köyhää siellä ainakin siinä vaiheessa oli. Tuntui, että viikko kaikkeen olikin ihan liian lyhyt aika vaikka aluksi tuntui että ei Sydneyssä ole tarpeeksi nähtävää ja tekemistä niin pitkäksi aikaa.

Harbour Bridgellä

Palm Beach ja cranky fins

Tappajahämähäkkejä!!

Bondi Beach

Avi & Julia

Pelastusoperaatio. Kaksi helikopteria, kaksi pelastuslauttaa ja kaksi surfrescuen kaveria.

Oon ollut Suomesta poissa reilut neljä kuukautta ja viime viikolla mulle iski ensimmäisen kerran todellinen ahdistus. Samaan syssyyn pääkopan pisti sekaisin täällä tapahtuvat tunteita heittelevät asiat ja Suomen tapahtumat. Tuli fiilis, että haluan takaisin Suomeen ja viime kesään. Mä en kuitenkaan voi palata Suomeen, sillä viime kesä on historiaa ja elämä siellä on jatkanut kulkuaan. Mun on vihdoinkin päästettävä irti menneestä ja katsoa tulevaan. Mutta se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Ihanaa tammikuuta sinne pohjoiseen!

PS. Sörnäisten asuntoon löytyi alivuokralainen. Kiitos kaikille teille ihanille, jotka autoitte mua hädässä ja annoitte oman panoksenne vuokralaisen löytymiseksi! <3 Kiitos myös rakkaalle siskolleni, joka hoiti sopimukset ym. uuden asukkaan kanssa. <3 Teidän ansiosta saan vielä jatkaa seikkailuani täällä maailman toisella puolen!

Viimeinen BBQ:ni Humpissa. Grillimestareina Avi ja Mike. Huomatkaa Miken
"kaikki kasaan" tyyli kanankoipien paistossa. Näin ne grillaa Kanadassa?

Lähtö lähenee. Pakkaamista ja tuskailua.