Laiskottelua Byron Baylla

Ihana Byron Bay! Ei turhaan kaikki ylistänyt tätä paikkaa ja mä olen erittäin iloinen että tulin tänne. Pieni suloinen kaupunki, jossa asukkaita noin 5000. Mutta tuohon päälle kun laskee kaikki reissaajat, määrä moninkertaistuu. Ensimmäisen reilun viikon Byronilla vietin oikein mukavassa hostellissa, Backpackers Innissä. Rannalle siitä käveli kaksi minuuttia ja keskustaankin vaan viisi. Oikein loistavalla paikalla siis. Takapihalla oli muun muassa uima-allas, lentopallokenttä ja riippukeinuja. Täydellinen lusmuilijan paratiisi. Tunnelma taas kerran kuin suoraan surffileffoista! Sitten mun oli siirryttävä toiseen hostelliin, koska piti saada ilmainen wifi käyttöön. Backpackers Innissä käytin puhelimen dataa ja hostellin maksullista wifiä. Nyt on kuitenkin aloitettava työnhaku tai paikanvaihdon suunnittelu, ja siihen tarviin nettiä. Sain vihdoinkin mun CV:n tehtyä! Vielä ku saisin sen jollain oikoluetettua. Tänään muutin tähän ihan keskustaan Main Beach Backpackersiin. Mun huoneessa on kuusi jätkää ja minä. Onko se nyt sit hyvä vai huono juttu. ;) Tää hostelli on ihan ytimessä, uima-allasalue löytyy ja rannallekin matkaa vain 150m. Ei huono sijainti, riippukeinut ja iso puutarha vaan puuttuu. Mutta jostain oli tingittävä… Todennäköisesti en oo tässä kauaa, hieman houkuttelis taas jo vaihtaa paikkaa.

Byron Bayn yöelämään on tutustuttu useammin kuin kerran. Alexin kanssa (niiiiin, Alexkin oli täällä J Lähti tosin jatkamaan taas matkaa viime maanantaina) on chillailtu rannalla ja kaupungilla, testattu paikallisen panimon tuotteita ja muuten vaan tapettu aikaa. Tässä herttaisessa kylässä ei ihan hirveästi ole tekemistä, paitsi tietysti rannalla hengailu ja surffaaminen. Adam of London ja Kanadan poijjaat Sydneystä saapui tänne myös. Pikkuhiljaa ne alkaa valua tänne kaikki. J Antti tosin päättikin mennä suoraan ihan pohjoiseen.

Byron Bay Brewery

Kaljakaveri panimolla

Tim of Canadan kanssa käytiin yks yö baarin jälkeen hengailee rannalla. Ja hiemanko oli upea taivas! Kirkkaalla säällä tähtitaivas näyttää aina hienolta, mutta en oo koskaan nähnyt vastaavaa ku täällä. Taivas oli ihan totaalisen täynnä tähtiä. Se oli niin upea näky, että jaksettiin jauhaa siitä ihan onnessamme vielä seuraavana päivänäkin. Ja tää on niitä juttuja, joista on tyhmä kirjottaa blogiin. Sitä näkyä ja fiilistä ku ei vaan pysty kuvailee.

Kävin katsastamassa Byron Bayn majakan ja Australian itäisimmän pisteen. Paluumatkan taitoin polkua pitkin keskellä sademetsää. Pikku vinkkinä: ei kannata mennä yksin metsään pienessä darrassa. Sydäri oli lähempänä useammin kuin kerran jokaisesta rasahduksesta ja kalkkunan liikahduksesta. Joo, täällä on metsät täynnä kalkkunoita. Tääkin on niitä juttuja, joita on vaikea kuvailla. Yksin, sademetsä, pelotti.

Meri heittäytyi hulluksi

Täällä tulee vietettyä tosi paljon aikaa ihan vaa kirjaa lukien joko rannalla, altaalla tai Backpackers Innissä takapihan riippukeinussa. Yks päivä otin aurinkoa BP Innin puutarhassa ja sain seurata lähietäisyydeltä joidenkin lintujen soidinmenoja. Siinä parin metrin päässä uros heitti aika mahtavat soidinrituaalitanssit, minkä jälkeen niillä alkoi naaraan kanssa yhteinen tanssi ja sitten hippaleikki. Se oli aika hienoa seurata, ei vaan oo mitään hajua mitä lintuja ne oli. Joku töyhtö niil oli päässä ja siinä soidinmenojen aikaan uroksen pyrstö levittäytyi aika näyttäväksi. Mun pieniä, eksoottisia iloja. J

Mun ikä aiheuttaa täällä suurta hämmennystä. Olihan se ihmetyksen aihe jo Sydneyssä, mutta vielä enemmän täällä. Suurin osa reppureissaajista täällä on 19-23 -vuotiaita. Mutta suhteellisen hyvin tämäkin vanhus on vielä pysynyt vauhdissa. Kun iästä tulee puhe, mua luullaan aika poikkeuksetta noin 22 -vuotiaaks. Ja hei, nyt puhutaan ulkonäöstä koska tää keskustelu käydään yleensä heti tutustumisen yhteydessä ja ennen humalatilaa (eli ennen sitä ku alan käyttäytyy ku 16 vee). Ennen tätä reissua pelkäsin, että nuorten sekaan sopiminen on vaikeaa. Täällä on kuitenkin huomannut, että reppureissaajilla on tosi samanlainen ajattelumaailma. Eikä siinä ikäerot pahemmin näy (paitsi jos liikaa alkaa hengaa yhdessä). Eräs 19-vuotias saksalaispoika sanoi mun mielestä aika hienosti, vapaasti lainaten: ”Kaikki reppureissaajat joita oon tavannut, on ollut tosi fiksuja. Se kertoo vaan siitä, että tyhmät ihmiset ei lähde tällaiselle matkalle. Ainakaan niin kauas kuin Australiaan.” Well said! Oon fiksu, hahaa!! :D

Miten sanotaan ihmiselle nätisti, että seura ei kiinnosta? Oon tutustunut täällä 20-vuotiaaseen tyttöön, jonka kanssa ollaan käyty ulkona, katsomassa Lisa Huntin keikkaa (aika wau!) ja muuten vaa hengailtu. Se oli aluks ihan mukavaa, mutta nyt tuntuu että se tarrautuu liikaa. Ja ne jutut… Mä olin joskus itekin kakskymppinen, mutta en mä jaksas kuunnella niitä juttuja enää. Enkä nyt todellakaan yleistä! Monikin kakskymppinen on oikein mukavaa seuraa, tämä yksilö nyt ei vaan satu oikein iskemään muhun.

Kun matkustaa yksin, on liikaa aikaa ajatuksille. Tietysti sitä tapaa uusia mahtavia tyyppejä reissun varrella, mutta useimmiten kaikilla matka jatkuu suhteellisen nopeasti. Juuri kun ehtii kunnolla tutustua johonkin, joko itse tai tämä toinen jatkaa matkaa. Sinänsä se on hienoa, sillä todellakin tulee tavattua paljon uusia ihmisiä. Välillä mä vaa kaipaisin ihmistä, joka tuntee mut paremmin ku ihan pintapuolisesti. Ja jonka mä tuntisin kunnolla ja johon voisin luottaa sataprosenttisesti. Hetkittäin on tosi kova ikävä Suomeen ja sitä fiilistä, ku voi puhua omalla äidinkielellä todella läheiselle ihmiselle ja se toinen ymmärtää täysin mitä tarkoitat. Enkä tarkoita pelkästään sanoja/kieltä, vaan ku vaa tuntee toisen niin hyvin. Kaikki hokee mulle, että tämä tulee olemaan mun elämäni paras kokemus. Voi hyvinkin olla, mutta muut (Suomessa) ei ymmärrä sitä, että kaikkien näiden kokemusten keskellä sitä kaipaa myös läheisiään, välillä aika pahastikin. Iloisina hetkinä riittää, että vieressä on joku uusi tuttavuus, joka jakaa ilon. Vähän heikompina hetkinä puolitutun selkääntaputukset ei tunnu miltään. Tosin niitä ei pahemmin tulekaan, sillä ennemmin sitä pitää asiat sisällään. Jos Suomesta yrittää hakea edes jonkinasteista tukea, on vastauksena ”älä murehdi, nauti nyt kun olet siellä”. Meidän kaikkien elämään kuuluu hyviä ja huonoja hetkiä, riippumatta siitä onko sateisessa Suomessa vai keskellä aurinkoista paratiisia. Hetkittäin tulee fiilis, että olisin mieluummin keskellä kylmää Suomen syksyä ihmisten kanssa joita rakastan, kuin keskellä kaunista Australiaa, yksin. Mutta hei, en oo tulossa takas ihan vielä. J Suurimman osan ajasta nautin olostani täällä ihan totaalisesti! Liika ajattelu on pahasta!

xxx

PS. Kahden kuukauden päästä tulee Julia JEEEE!!! Voisko joku työntää Teemun siihen samaan koneeseen?

Ennen lähtöäni sain siskoseltani pienen kirjekuoren, jonka sisällä on pienen pieniä kirjeitä. Saan avata tietyn kirjeen tiettynä ajankohtana, tai tietyn fiiliksen vallatessa. 11.10 avasin ensimmäisen. <3

Mulla on ihan oma tienylityspaikka

Alcohol Free Zone ja panimo?

Kävin ostoksilla. Täällä on aika hyvinvarusteltuja kauppoja.