Töitä, eläimiä ja elämää in Sydney

Viime viikon keskiviikkona tein testipäivän respassa. Tein muun muassa kaikki Humpin uudet kyltit, sillä torstaina oli virallisesti uuden hostellin avajaispäivä. Haudattiin Globe ja juhlittiin uutta Humpia Halloweenin merkeissä. Halloween meni railakkaasti enkä taaskaan päässyt hostellista ulos asti. Siitä on tullut vähän jo tapa, että koko ilta menee bilehuoneessa eikä tule lähdettyä baariin asti. Mutta ihan hyvä niin!

Enkeli tekee muumioo

Lauantaina mentiin Avin kanssa käymään Watsons Bayssa (Australian vanhin kalastajakylä). Sieltä löytyi myös kuuluisa itsemurhajyrkänne. Ilmeisesti paikalliset epätoivoiset yksilöt hyppii sieltä aika usein alas. Hiippailtiin siellä läpökkäät jalassa ihmeellisiä metsäpolkuja pitkin ja törmättiin pariin käärmeeseen (tosin ensimmäinen saattoi olla liskokin, toinen oli ehdottomasti käärme). Se on jännittävä hetki kun tajuat käärmeen tuijottavan vajaan metrin päästä ku kenkävarustus on mitä on. Säikkyilin aika huolella! Sain Avinkin säikkymään ja siinä sit panikoitiin molemmat. Watsons Bay oli kyllä näkemisen arvoinen paikka ja lauttamatka sinne oli kans hieno. Näki Oopperatalon ja Harbour Bridgen eri kulmasta. Sydneyn ympäristössä oli taas maastopaloja, joten ilma oli ihan sakeana savusta. Paluumatkalla pysähdyttiin Hyde Parkiin seuraamaan Sydneyn Zombie Walkia. Oli muuten hieman enemmän yleisöä ku mitä Helsingissä on. J

Jos yrität itsemurhaa, sakko $150. Jos tuot alueelle koiran, sakko $300.

Pitihän meidänkin kirjoittaa viesti itsemurhajyrkänteelle.

Matelija

Watsons Bay

Zombie walk. Otin kuvan kun aasialaiset ottaa kuvia.

Sunnuntaina lähettiin porukalla katsastamaan kenguruja ja koaloita Newcastleen. Junamatkan piti kestää pari tuntia, mutta muutaman mutkan kautta päästiin sinne noin viiden tunnin reissaamisen jälkeen. Pällisteltiin eläimiä ja lähdettiin paluumatkalle. Jengi oli väsynyt ja kyrpiintynyt. Me päätettiin sitten vielä Grahamin kanssa pysähtyä matkalla Morrisetiin ruokkimaan kenguruja. Oltiin kuultu, että se on aika hieno paikka ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Alue on yksityisaluetta, jonka portit suljetaan klo 18.30. Mentiin porteista noin klo 18.25 ja siitä oli noin 4 kilometrin kävely ”kengurualueelle”. Kiertelevä vartija tuli jo hätistelemään meitä pois, mutta Graham lörpötteli sen päästämään meidät jatkamaan matkaa. Luvattiin juosta tuo matka (8 km, yeah right!). Jatkettiin tallustelua ja hölkkäilyä kunnes eräs alueella asuva nainen tuli autolla ja kuskasi meidät kenguruniitylle. Ja tuli vartin päästä takaisin kuskatakseen meidät takaisin portille. Australialaiset on ihan yltiöystävällisiä!

Kengurut oli ihan mahtavia! Tarjottiin niille ensin banaania, ei oikein kelvannut. Mun myslipatukka osoittautui suureksi herkuksi. Yhtäkkiä ne kengurut saartoi meidät ja alkoi jo vähän pelottaa että ne käy päälle. Ne läpsi toisiaan niillä hassuilla pienillä käsillään kun yritti päästä lähemmäs meitä ja myslipatukkaa. Meidän kuski tuli takaisin just ajoissa, kun alkoi pelottaa että kuinka villeiksi ne kengurut oikein rupeaa. Oli ehkä yksi hienoimmista kokemuksista seisoa keskellä isoa niittyä ympärillä satoja villejä kenguruita.

Koalat <3

Graham ja uusi ystävä

Maanantaina aloitin työt respassa (takaisin työelämässä 4 kuukauden lomailun jälkeen). Pitkiä päiviä. Muu porukka tekee retkiä arkisin ja hengailee milloin missäkin, mulla on vaan viikonloput. Näillä mennään. J Mä oon jotenkin onnistunut menettää mun puhekykyni täällä. Kieli menee solmuun ihan jatkuvasti ja sönkötän jotain ihan ihmeellistä. En tiedä johtuuko se siitä, että en enää yhtään mieti mitä puhun. Vai oonko vaa tuhonnu aivoni… Respassa yritän joka tapauksessa skarpata ja miettiä mitä suustani päästän, mutta kavereiden kanssa puhun ihan päätöntä kieltä. Voiko englanninkielen taito huonontua vaikka käytän sitä koko ajan? :D Samaan aikaan ku mietin tällasia, mua ärsyttää ihmiset jotka ei osaa englantia. Okei, siis musta on supermahtavaa, että ihmiset yrittää vaikkei osaiskaan, mutta silloin on tiedettävä milloin lopettaa jankutus! Jos et tajuu mitä toinen sulle sanoo, älä jankkaa omaa mielipidettäsi/näkökulmaasi kun selkeästi olette ihan eri planeetoilla. Kielimuuri, onko sen ihanampaa… Ranskalaiset on siinä parhaita.

Maanantaina meillä oli ehkä hieman hiprakkainen ja ylihauska yö meidän hostellihuoneessa (12 sängyn dormi) Skyn, Avin ja Aiken kanssa (ja nyt ei ajatella mitään rivoa!). Joka tapauksessa yksi reppana mies kirjautui ulos seuraavana päivänä päivää liian aikaisin, koska ”huoneessa ei saa nukuttua”. Osaaottavasti kuuntelin miehen selityksiä respassa, eipä tainnut ukko tietää että saatoin minäkin olla osasyyllinen siihen. Hauskintahan tässä on se, että normaalisti me neljä ollaan hostellin tylsimmät ja rauhallisimmat ihmiset. Tuona kyseisenä yönä kaikki vaan sattui olemaan liian hauskaa. Olemme ottaneet tästä opiksemme, emmekä enää pilaa muiden yöunia. ;)

Keskiviikko oli kummallinen päivä. Tuntuu että koko hostelli tyhjeni vanhoista ja täyttyi uusilla. Moni ihana ihminen lähti jatkamaan matkaa ja nyt täällä hengailee ihan ihmeellisiä uusia naamoja. Oli aika kamalaa olla respassa ja hyvästellä kaikki. Vielä pahempaa oli seurata sitä hyvästelyrumbaa ja kyynelten määrää. Huh. Mutta tätähän tämä on! Reppureissaajat ei olisi reppureissaajia jos ne ei liikkuisi. Kohti uusia seikkailuja ja ystävyyksiä!

Tasan kaksi kuukautta sitten oli se hullu yö Koh Taolla, jolloin teloin itteni aika hyvin. Mun pohje alkaa olee aika parantunut, mutta aika mojova arpi siihen taitaa jäädä. Pikkuvarvas ei vieläkään toimi kunnolla, mutta mihin mä muka pikkuvarvasta tarviin?

Skypeteltiin Oivan kanssa viikonloppuna. Siitä on jo kolme kuukautta ku ollaan nähty. Aluksi vähän ujostutti, mutta lopulta jo tanssittiin. J

Lämpöä, rakkautta ja paljon haleja sinne Suomen syksyyn!! <3

Taas kakkua. Giacomon synttärit, odotellaan että herra tulee paikalle.

Ja sitten Giacomo saapui! Hurraa!