Sydney Sydney Sydney! Australia!

Vihdoinkin Sydney! Takana mukava lähes neljän viikon matka, mutta on se hienoa olla vihdoinkin perillä. Vaikka tässä kodittomana asuukin isoissa dormeissa, jotenkin tuntuu, että on taas jalat maassa. Huomisesta ei ole tietoa, mutta sehän tässä kai parasta onkin! Katsellaan rauhassa mitä Australialla on tarjota.

Suomalaiset saapuneet Sydneyyn! Väsyneet ja muutenkin sekaisin.

Sushirulla! Kokonainen rulla!! Omnom!

Asustelen tässä Kings Crossilla Globe Backpackers hostellissa. Nimi tulee muuttumaan HumpBackPackersiksi. Tän mestan on ostanut uusi tyyppi, joka remppailee nyt kovaa vauhtia. Mukava paikka, hienoja ihmisiä ja superystävällistä henkilökuntaa. Antti vähän valitti siisteyttä, mutta se onkin ihan neiti. :D Se keräsi tänään (maanantaina) kamansa ja vaihtoi hostellia tohon kulman taakse. Muutoin mä viihdyn tässä hostellissa oikein hyvin, mutta tää on tosiaan ihan ison tien varressa. Mun sänky on ikkunan vieressä, ja ikkuna yötä päivää auki. Joka yö tulee herättyä moottoripyöriin, siivousautoihin, baarijytkeeseen ja lintuihin. Ei hemmetti tuolla on rasittavan kuuloisia lintuja! Ne päästelee ääniä, jotka kuulostaa kiimaisen kissan, kärsivän variksen ja jotenkin vammaisen ihmisen ääntelyn sekoitukselta. Ihan käsittämätöntä raakkumista! Ne aloittaa sen rääkymisen aamuyöllä joskus neljän aikaan. Baarit jyskyttää auringonnousuun asti ja TODELLA äänekkäät siivousautot ja moottoripyörät pörrää tossa läpi yön. Edelleen siis odottelen niitä hyviä yöunia.

Ensimmäiset pari päivää Sydneyssä meni pienessä koomassa. Hirveät univelat ja matkaväsymys vei voimat totaalisesti. Saatiin kuitenkin Antin kanssa heti kahden ensimmäisen päivän aikana hoidettua kaikki viralliset asiat: puhelinliittymä, pankkitili, tax file number töiden tekoa varten ja Medicare-kortti. TFN:n saamisessa saattaa kestää jopa neljä viikkoa ja ne lähettävät sen sieltä postitse (tähän hostellille). On siis hengattava Sydneyssä niin kauan, että numero tulee. Pankkikortin saamisessa menee onneksi vain viikko ja Medicare-kortin ne lähettää mulle vasta kun majailen jossain vähintään 3 viikkoa ja ilmoitan sinne osoitteen. Toivotaan nyt, että TFN tulee pikaisesti, jotta pääsisin jatkamaan matkaa! Päätin, että täällä Sydneyssa en hae mitään töitä. Vähän jo polttelee päästä kohti itärannikkoa ja pienempiä piirejä.

Harbour Bridge

Opera House

Sydney!!

Kun oltiin saatu asiat hoidettua ja univelkojakin nukuttua, lähdettiin hieman tutustumaan Kings Crossin yöelämään (perjantaina). Aloiteltiin hostellilla mahtavien tyyppien kanssa ja siirryttiin sitten niiden kanssa jatkamaan hostellia vastapäätä olevaan yökerhoon. En muista millon olisin ollut yökerhossa, jossa kaikki istumapaikat on vapaita! Ihan vaan siksi, että kaikki tanssii. Myös miehet! Tanssilattialla meno oli sellaista, että huomaa reissutovereiden olevan kaksikymppisiä. Voi niitä aikoja ja sitä energiaa! :D Ihan törkeää sekoilemista ja it was all fine! Yksi saman porukan brittityttö kävi vähän turhankin ahnaasti päälle ja siinä vaiheessa ku se alko mun niskaa pussailemaan, mä otin vähän enemmän etäisyyttä. Jossain vaiheessa mä löysin itteni kolmen jätkän kanssa Show Girls –strippibaarista. Yksi kolmesta muusta oli 22 -vuotias irkkupoika, jolle se oli ensimmäinen kerta strippibaarissa. Tyttöjen ronski meno tangoilla ja eturivin miesten naamoilla oli sellaista, että poikaparka sai varmaan ikuiset traumat. Tää kyseinen poika on kotoisin jostain Irlannin pikkukylästä ja on käynyt poikakoulua. Sanoi, että sille tää iso maailma on jotenkin todella uusi ja mahtava kokemus. Jo pelkästään tytöille puhuminen ja niiden kanssa hengaaminen on suhteellisen uutta. Ja sitten mä raahaan sen puoliväkisin strippibaariin missä se istuu paskanjäykkänä eikä edes suostu katsomaan tyttöjä kun ujostuttaa. Mä olen hirveä ihminen. Yksi traumatisoitunut poika, mutta muutoin kaiken kaikkiaan loistava ilta!

Perjantai

Alex

Antin kallo kuntoon!

Oon tutustunut muun muassa yhteen espanjalaiseen jätkään, joka on nyt matkustellut viimeiset kuusi vuotta. Ja selkeesti nauttii elämästään ihan totaalisesti. Jotkut on luotu kulkemaan… Mutta siis tällä jätkällä on ihan uskomaton huumorintaju. Tai ei siinä mitään sen kummallisempaa ole kun että vittuilee ihan suoraan päin naamaa. On joutunut huumorintajunsa takia useasti vaikeuksiin (jopa putkaan asti) ja täälläkin huomaa, kuinka jotkut ei tykkää siitä yhtään. Mutta sen asenne on kohdillaan: jos ei seura miellytä voit vaihtaa seuraa. Mitä sitä turhaan miellyttämään ihmisiä, on parempi löytää ne samantyyliset ihmiset saman tien, eikä teeskennellä kaveria jos oikeasti ei huumorintajut lyö yksiin. Ja mulla on ollut niin hauskaa sen ansiosta! Semmonen terve ja suora vittuilu on vaa hyväks. J Tän Alexin kanssa käytiin lauantaina baarin jälkee vähän tutkailemassa Royal Botanic Gardenia. Kiinnihän se oli, mutta helpostihan sinne pari spidermania loikki aitojen yli. Pitää varmaan käydä uudestaan siellä vielä aukioloaikoina, yöllä pimeässä siitä tuskin sai irti kaikkea.

Lauantai

Ihmiset täällä on vaa nii mahtavia. Ihan käsittämätöntä miten pankkitäti jakelee elämänviisauksia ja omakohtaisia kokemuksia (elä nyt, sillä elämä menee ohi ennen kuin huomaatkaan jne.) ja jopa pikaruokapaikan myyjällä on aikaa heittää ystävällistä small talkia kaiken kiireen keskellä. Suomalaisilla on niin paljon opittavaa siitä, miten omasta ja muiden elämästä voi ihan pienillä jutuilla tehdä paljon paljon mukavampaa.

Tänään käytiin Alexin kanssa Blue Mountainilla. Junalla kestää suuntaansa kaksi tuntia ja siellä kierreltiin noin neljä tuntia. Hieno paikka! Äsken kävelin tossa meidän kadulla ja yhden ravintolan portsari pysäytti mut ja halus hetken rupatella. Se uteli millaista työtä etsin. Jaaaa sitten se kysy oisinko kiinnostunut töistä siinä baarissa. Kyseessä oli strippibaari, joten taidan jättää väliin. :D Joo no eihän ne kaikki stripparit täällä ihan täysin timmissä kunnossa ole, mutta MINÄ! Mun taiteilijanimi vois olla Walrus…

Blue Mountains, Three Sisters. Alex & Hanne

Rainforest

Blue Mountains

Kuukausi reissua takana. Nopeasti se on mennyt, oon takaisin Suomessa ennen kuin huomaankaan. Kuukauteen päättyy myös mun ja Antin yhteinen matka. Antti jatkaa meininkejä uudessa hostellissaan, mä mietiskelen mitä tekisin ja minne suuntaisin seuraavaksi. Pidän silmät auki ja annan Australian päättää. J

Juttelin lauantaina pikaisesti äitin ja Oivan (veljenpoika, 3vee) kanssa puhelimessa. Jäi kummallinen fiilis, kun ei rakas 3-vuotias ymmärrä miksi en ihan hetkeen ole menossa käymään. Onneksi on puhelimet ja skype.

Auringonsäteitä kaikkien rakkaiden syksyyn!! <3

Viimeinen viikko Aasiassa

Käytiin Phanganin Wipeoutissa testaamassa taitojamme. Hitto se oli rankkaa! Sieltä löytyi kaikennäköisiä ihme esteitä, jotka todellakin koetteli. Pääsin joitain, joitain en. Hauskin oli ehkä iso ilmapatja, jonka päässä maattiin ja sitten pari kundia hyppäsi toiseen päähän. Ja sitten lennettiin korkealle ja kovaa mäsähtäen veteen. Varsinaisestihan se ei ollut wipeout-radan este vaan lisäekstrahauskuus. Hauska kokemus kaiken kaikkiaan ja kustansi 500baht.

Phanganilla otettiin skootteri aluksi yhdeksi päiväksi, mutta päädyttiin pitämään se kuusi päivää. Ihan hyvä, niin päästiin vapaasti liikkumaan minne haluttiin. Pari viimeistä päivää päätettiin vaan hengailla altaalla odotellen Full Moonia ja parannellen oloja siitä. Tietysti sitten kävi niin, että nämä pari viimeistä päivää oli sään puolesta koko reissun huonoimmat. Hengattiin siis jossain ihan muualla kuin altaalla, pääosin hotellihuoneessa sateelta suojassa.

Full Moon Partyihin lähdössä

Ihan vaa että Antti osataan palauttaa oikeaan resorttiin

Ihana respaneitimme BeauBo!

Joku oli unohtanut koskemattoman piknikkinsä rannalle

Phanganin viimeisten parin päivän sää. Uima-allaskelit!

Antti on vuorostaan leikkinyt känniapinaa ja pudotti puhelimensa! Näyttö ihan muussina, mutta toimii silti. Yritettiin viedä luuri korjaukseen, mutta lähin paikka missä onnistuu on kuulemma Bangkokissa. Että sellasta. No olin minäkin vähän känniapina ja Full Moon Partyissa lahjoitin laukkuni jollekin uudelle onnelliselle omistajalle. Ei siellä sisällä ollut onneksi kuin varapuhelin ja vähän rahaa (n. 2000baht). Ja yksi Intian ihmerasva, se ehkä vähän harmittaa… Full Moonit meni muilta osin oikein mahtavasti, kannattaa käydä jos joskus on mahdollisuus!

Full Moonien jälkeen vietettiin perinteinen suomalainen darrapäivä, eli katottiin leffoja koko päivä. Saatiin seuraksi myös yksi naapuriresortin hollantilaiskaveri, johon olin tutustunut edellisiltana. Mukava jantteri!

Thaikuissa ollessa mä nukuin tosi huonosti. Päätin sitten apteekista kysäistä oisko niillä mulle mitään apuja siihen. Ja olihan niillä! Pieniä sinisiä pillereitä! Ostinpa muutaman ja nukuinkin todella sikeästi. Sitten luettiin Antin kanssa netistä, että muutama vuosi sitten poliisit oli löytänyt joltain teinitytöltä niitä nappeja (ilman reseptiä) ja olivat heittäneet tytön linnaan. Heitinpä siis loput nappulat vessanpönttöön ennen ku lähdettiin Phanganilta. Ei kauheasti toi Thaimaan vankila houkuttele…

Liskojen yön jälkeen hypättiin Antin kanssa lauttaan kohti Surat Thania. Kolmen tunnin seilailun jälkeen kiivettiin bussiin, joka oli kaivettu linja-autojen hautausmaalta toimittamaan viimeistä tehtäväänsä. Istuttiin kotterossa noin tunti, ennen kuin se liikahti. Sitten kun se liikkui, se rymisteli noin puolitoista tuntia ja jätti meidät jonnekin keskelle ei mitään. Ehkä se oli Surat Thanin linja-autoasema? Siellä meitä juoksutettiin äkkiä vaihtamaan lippuja, sillä ”Hat Yain check in on NYT!!”. Juostiin ja lujaa! Saatiin liput hirveellä tohinalla ja päästiin taas odottamaan. Thaimaalaisilla on aina kova kiire odottamaan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen meidät lastattiin minibussiin, joka lähti kohti Hat Yaita. Sitten kuski laittoi viihteen pyörimään! Ou jeah, thaimaalaisia karaokevideoita!! Jipii! Iskettiin Antin kanssa napit korviin ja tabletilta Iron Man 3 pyörimään. Parin tunnin ajelun jälkeen alkoi jännittävät hetket. Tiellä oli kaatuneita puita ja miehet (huivit naamalla) pysäytti meidät. Ulkona ihan pimeää. Miehet osoittelivat taskulampuilla autoon sisälle ja ohjasivat meidät isolta tieltä jonnekin pienelle sivutielle, jota pitkin pikkubussi pomppi aika pitkään. Ja aina välillä näkyi näitä huivipäivä. Hieman pisti jännittämään. Nooh, ne oli kai vaan jotain metsureita, mutta hetken jännitti oikeasti. Noin tunti ennen Hat Yaita kuski ilmoitti, että auto on hajoamassa, pitää vaihtaa autoa (yksi matkustajista tulkkasi tämän meille, sillä eihän kuski puhunut sanaakaan englantia). Tämä yksi ystävällinen englantia puhuva ihminen jäi kyydistä pois ja sitten alkoikin mukavat kieliongelmat. Pörrättiin ympäri Hat Yaita eikä meillä ollut mitään hajua, minne meitä viedään tai missä meidän pitäisi jäädä pois. Antti kysyi yhdeltä vieruskaverilta ”Do you speak english?” Ja vastaus oli reipas ”Hat Yai!!”. Sitten Antti kysyi yleisesti ”Does anyone here speak english?” Ja vastauksena ihan täysi hiljaisuus. Kello läheni puolta yötä (meidän piti olla perillä illalla noin klo 20-21) kun meidät viimein dumpattiin jonnekin ulos ja me napattiin moottoripyörätaksit hotellille. Oltiin ihan varmoja, että hotellin respa ei ole enää auki, mutta oli onneksi! Reissu Phanganilta Hat Yaille kesti 12 tuntia, pienen pienien mutkien kautta.

Hat Yailla kierreltiin lähinnä keskusta-aluetta. Ihan mukava kaupunki, mutta kovin montaa päivää siellä tuskin viihtyisi. Juna-asemalle siirryttiin noin klo 14 kun junan oli määrä lähteä klo 15. Asemalla saatiin kuulla, että se lähteekin klo 16. Jäätiin asemalle odottelemaan kun ei jaksanut roudata rinkkoja minnekään. Juna oli ajoissa laiturilla ja noustiin kyytiin klo 15.40 iloisesti yllättyneinä. Meidän makuuvaunu oli oikein mukava, ehkä jopa oikeesti saa unta! Kello alkoi lähentyä viittä kun kysäisimme kanssamatkustajalta, että miksiköhän emme vielä liiku. Odottelimme kuulemma moottoria!! Tarkoittikohan veturia, enpä tiedä.. Klo 17.40 ”moottori” sitten saapui ja pääsimme matkaan, 1h 40 min myöhässä. Jonkin ajan päästä saavuimme Malesian rajalle, ulostauduimme tavaroinemme junasta ja rajatarkastukseen. Se meni hyvin ja matka jatkui.

Junan makuuvaunu

Antti omassa yksiössään

Aamulla klo 7.00 Malesian aikaa saavuimme Kuala Lumpuriin. Ensimmäisenä päivänä koomailimme ympäri keskustaa ja kauppakeskuksia. Kävimme taas liottamassa jalkojamme tohtorikalojen vastaanottoaltaassa (15 min/10Myr) ja tällä kertaa kalat olivat tosi isoja! Sellaisia yli kymmenen sentin möhkäleitä. Aluksi kutitti ihan liikaa, mutta loppujen lopuksi se oli taas ihan mukavaa. Antti tosin kutiaa niin hirveästi, että se ei kestänyt loppuun asti. Toisena päivänä, eli tänään,  kävimme katsomassa näkymät Petronas Twin Towerista. Sieltä näkyi ja kauas. Lähdettiin sinne jo aamulla seitsemän aikaan, sillä sinne saa lippuja per päivä vaan tietyn määrän. Tunnin jonottamisen jälkeen saatiin liput. Loppupäivä tapettiin aikaa kiertelemällä ympäri Kuala Lumpuria. Kävin taas myös tohtorikaloilla, Antti ei kyennyt enää! Se on muuten hämmentävää kun tuntuu, että pikkuvarvas on kokonaan jonkun näykkijän suussa… Tämä koko päivä on mennyt oikeastaan vaan odotellen, että voisi lähteä kohti lentokenttää. Lento lähtee illalla klo 23.40.

Kuala Lumpurin China Town, missä meidän hotellikin sijaitsi

Jättiläiset!

Kerroksen 41 näköalatasanteelta (170 metrin korkeudesta)

Kerros 86 (360 metrin korkeudessa)

Jännät paikat!

Petronas Twin Towers

Budjettitsekkaus:

Rahaa on palanut ihan kamalasti. Ensin luulin pärjääväni Thaimaassa niillä rahoilla mitä vaihdoin Suomessa mukaan. Sitten oon Thaimaassa käynyt automaatilla kolme kertaa (ja Kuala Lumpurissa kaksi kertaa) ja jokaisella kerralla miettinyt, että sillä summalla pärjään taatusti! Ei siinä mitään jos tämä olisi vaan ihan perus loma, ja täältä palaisi takaisin Suomeen tienaamaan. Mutta kun edessä on överikallis Australia, eikä mitään tietoa milloin rahaa pääsee seuraavan kerran tienaamaan. Elämme jänniä hetkiä ja kohta veneen alla.

Kolmen ja puolen viikon menomatka päättyy ihan näillä näppäimillä ja seuraavaksi edessä se minkä vuoksi tänne ollaan lähdetty. Australia kutsuu! Kohta hypätään taksiin kohti lentokenttää ja sitten Sydneyn koneeseen. Katsellaan taas! Lämpöä ja rakkautta Suomeen! <3

Taolta Phanganin luksuselämään

Vuokrattiin Antin kanssa skootteri pariksi päiväksi (150baht/24h) ja pärräiltiin sillä ympäri Taoa. Löydettiin aika hienoja rantoja ja muita mestoja. Ehdottomasti kannattaa menopeli vuokrata, jos tänne tulee. Käytiin myös pelailemassa 18 reikää Goofy minigolfia, jonka Antti oletetusti voitti. Kävästiin myös siinä jalkahoidossa, jossa jalat pistetään altaaseen ja pikkukalat näykkii kuollutta ihoa (200baht/15min). Aluksi kutitti aika mahottomasti, mutta olihan se hieno juttu! Kerettiin käymään Taolla vielä ulkonakin kerran, tosin ihan kaljalinjalla tällä kertaa. Päätettiin jättää bucketit hetkeksi, mutta onnistuihan se Changikin taas yllättämään. Kokeilin tulilimboa ja selviydyin voittajana (eli elossa) siitä. Oltiin beachpartyissa ja niiden jälkeen allasbileissä. Tällä kertaa Anttikin pääsi allaskemuihin asti mukaan eikä muutenkaan eksytty toisistamme.

Jyrkkiä mäkiä?

Torstaina hypättiin lauttaan ja suunnaksi Koh Phangan. Edellisiltana oli netistä varattu majoitus, ettei sitten paikan päällä tarvitse rinkka selässä juosta kyselemässä. Tämä First Villa Resort on aivan mahtava! Huoneessa erilliset sängyt (jejee!) ja ilmastointi. Muutenkin tosi nätti paikka merenrantoineen ja uima-altaineen. Meidän respatyttö Beaubo on ehkä maailman ystävällisin, iloisin ja palvelualttein ihminen. Tekee taatusti ihan kaiken, että meillä olisi mahdollisimman kivaa. Varattiin huone ensin kolmeksi yöksi, mutta pidennettiin varausta jo koko loppuajaksi. Jäädään tähän siis myös Full Moon Partyjen ajaksi, kuka hullu sinne Haad Rinin möykkään haluaa mennä yöksi ja vielä dormiin! Eli perutaan siellä oleva varaus. Päätettiin tosiaan skipata Koh Samui kokonaan ja viettää loppuaika täällä Phanganilla. Ehtiihän sinne sitten joskus toiste. J

Beaubo on tehnyt meidän jäämisen tähän käytännössä ainoaksi mahdollisuudeksi, ihan vaan olemalla ihana. Maksetaan tällä hetkellä meidän huoneesta 700baht. Tiistaina tähän huoneeseen tulee muita ja me muutetaan toiseen huoneeseen: isompaan ja vieläkin parempaan. Huoneen oikea hinta on 2500baht, mutta Beaubo neuvotteli pomonsa kanssa ja sai sen puhuttua meille 1000bahtilla. Kaiken lisäksi Beaubo ehdotti, että siirrytään ilman lisäkustannuksia huoneeseen jo huomenna, kun siellä ei kukaan kuitenkaan tällä hetkellä majaile.

Tästä hotellilta on hieman matkaa joka paikkaan, joten vuokrattiin taas skootteri (200baht/24h). Pari päivää sitten huristeltiin sillä katselemassa muun muassa Wat Khao Tam (buddhatemppeli ja näköalamesta), Phanganin Home Made Ice Cream -tehdas (nam!), Phaeng vesiputous (josta ei tullut vettä nimeksikään), kiinalainen temppeli ja kalastajakylä Baan Chaloklum. Haad Salad rannalla piipahdettiin vähän snorklailemassa. Beaubo merkkaili meidän kartan täyteen paikkoja, joissa kannattaa käydä. Vaikka meidän skootteri vaikuttaa paremmalta kuin aikaisempi Taolla, on nämä Phanganin mäet sillekin liikaa. Mutta onhan se mukava juosta esimerkiksi pienessä darrassa Antin perässä mäkiä ylös kun skootteri hyytyy puoleen väliin. Jaksaa se sentään yhden ihmisen kantaa ylös asti. Tänään pidettiin taas kiertelypäivä ja huristeltiin saaren koillisosiin Ao Thong Nai Pan Yai rannalle ja Bottle Beachille. Sielläpä vasta mäkiä olikin! Olin ihan varma, että jäädään matkalle, mutta tässä ollaan! Sain kyllä aika monet mäet kävellä.

Chinese Temple

Tyhmät turistit ajaa minne nokka näyttää, vaikka ei olisi ajokelpoista tietä!

Ennen Half Moon Partyja aloiteltiin hotellilla bucketeilla ja sotkettiin toisiamme ihoväreillä. Tutustuttiin siinä muihin hotellin asukkaisiin ja Half Mooneilla nähtiin myös Leo. Porukkaa oli ihan sikana ja jaksettiin bilettää melkein aamuun asti. Tällä kertaa se olin minä, joka lähti sieltä ensimmäisenä pois! Tosin tuli Antti aika pian perässä. Antilla on paha tapa repiä mut ylös sängystä aamuisin vaikka mä voisin vielä nukkua. Ja sit mä oon väsyneenä kärttynen. No, mitäs herättää! :D Lupasi se kyllä, että Full Moonien jälkeen antaa mun nukkua.

Half Mooneihin matkalla

Me ollaan Antin kanssa vähän odoteltu, että tulisi oikein kunnon sade ja myräkkä. Ensimmäisenä iltana täällä Phanganilla se toive sitten vihdoin toteutui. Se olikin oikein kunnon ukkonen, joka vei meiltä netin. Aikaisemmin täällä toimi netti ravintolassa, uima-altaalla ja huoneissa. Nyt toimii enää vain ravintolassa. Odotellaan, että korjauskaveri tulisi piipahtamaan. Ukkosiltana mentiin ravintolaan syömään ja siellä meitä vastassa oli hotellin henkilökunta ja kaksi vierasta. Kaikki olivat jotenkin kummallisen shokissa, varsinkin vieraspariskunnan nainen. Beaubo selitti meille, mitä juuri hetkeä aikaisemmin oli tapahtunut: pariskunta oli seisonut ravintolassa kuvaten merellä näkyvää salamointia (ravintola on siis avomallinen: ei seiniä/ikkunoita). Pariskunta ja henkilökunta olivat nähneet salamoiden selkeästi iskevän meren päällä, kun yhtäkkiä yksi salamoista kesken matkansa alas kääntyi suoraan kohti ravintolaa ja syöksähti kohti valokuvaa ottavaa miestä. Ei se salama sentään ravintolaan asti tullut, mutta aika hurjalta kuulostaa. En ihmettele, että kaikki olivat hieman paniikissa. Nainenkin näytti siltä, että rupeaa ihan justiinsa itkemään. Harmi, että tultiin paikalle vähän liian myöhään!

Beaubo piirsi meistä kuvan. Antti on hot (aurinko) ja minä kuulemma mystinen puolikuu (bucket kädessä?). Kuvassa näkyy myös merellä iskevä salama ja meidän käsien asennot kertoo: we need two separate beds, we are not a couple. Mun kroppaa on saatettu vähän kaunistella ja Antin hiusrajaa vähän siirretty, taaksepäin. ;)

Intian reissulta asti säilyneet ihmevoiteet alkaa toimia, ja iho vaikuttaa huomattavasti paremmalta (koputan puuta). Seuraillaan tilannetta.

Antilla on aika jäätävät pelkotilat muun muassa kissoja ja torakoita kohtaan. Oon hieman saanut nauraa sen sätkyilyille! Aika mahoton machomies mulla täällä mukana. ;)

Takana kaksi viikkoa Thaimaata, edessä viisi päivää. Niin se aika menee. Kivaa on, vaikkakin ikävä Suomeen on hetkittäin aika kova! Paljon rakkautta sinne kauas!! <3

Bangkokista Taolle

Bangkokissa vietetyt päivät tarjosi aika pintaraapaisun koko isoon kaupunkiin, mutta nähtiin ja koettiin kuitenkin enemmän kuin alkuun ajateltiin. Antin kanssa käytiin hierojalla. Hieman rusahteli ja poksui molempien paikat, ja hierojilla oli hauskaa! No happy ending for Antti! ;) Käytiin myös reilu 100 kilsan päässä Bangkokista Damnoen Saduak Floating Marketilla. Se on kelluva tori, jossa myydään ruokaa ja erilaisia tavaroita. Käytiin kiertämässä kauppaveneitä ja kojuja ensin veneellä ja sitten rannalla kävellen. Lopuksi käytiin vielä speedboatilla hurjastelemassa pitkin vesikatuja paikallisten talojen väleissä. Todellakin näkemisen arvoinen paikka! Kuljettiin Floating Marketille ja takaisin pikkubussilla. Paluumatkalla hieman torkahdin ja kun heräsin, mun vieressä oleva aasialainen tyttö nukkui. Mun toisella puolella nukkui Antti. Katoin ympärilleni ja kaikki muutkin bussin 11 matkustajaa nukkui (klo siis noin 1 päivällä). Hieman tuli hetkeksi jännittävä Battle Royale -fiilis!

Mulle oli ihan must see Bangkokissa Soi Cowboy. Käytiin siellä Antin, Maijan ja Maijun kanssa. Viitisen tuktuk-kuskia kieltäytyi ajamasta meitä sinne, ja siitäkös meidän innokkuus päästä sinne vaan kasvoi! Lopulta yksi kuski lähti ajamaan meitä sinne ja nauroi meille koko matkan: ”Why you wanna go? Labyboy, ladyboy!” Oli kyllä kokemisen arvoinen paikka kaikkine neonvaloineen ja tyttöineen (poikineen?). Oli kaikille meille ensimmäinen kerta tissibaarissa ja käytiinkin siinä sitten useammassa eri mestassa. Oltais ostettu Antille sylitanssi, mutta meidän haluama tyttö (vai poika?) katosi ennen kun ehdittiin edetä asiassa. Muut oli niin innottoman oloisia, että Antti ois nukahtanut siihen. And again: No happy ending for Antti! ;)

Nyt on maistettu myös sammakkoa, heinäsirkkaa ja jonkin sortin toukkia. Myös vastahakoinen Antti testasi kaikkia, tyttöjen pienen painostuksen alla!

Matka Bangkokista Koh Taolle kesti rapiat 15 tuntia. Ensin bussissa yli kahdeksan tuntia, sitten satamassa kolmen tunnin odottelu keskellä yötä ja aamuvarhaisella reilu kolmen tunnin lauttaköröttely. Unet jäi siltä yöltä aikalailla olemattomiksi, joten ensimmäinen päivä saarella meni ihan odotetusti tekemättä yhtään mitään.  Sen verran poistuttiin huoneesta, että käytiin syömässä. Ja siinä ajassa joku kävi huoneessa noukkasemassa Antilta luottokortin, 150 AUD, varakännykän ja farkut. Luottokortilta oli käytetty 1400e ennen ku huomattiin sen häviäminen ja Antti ehti sen sulkea. Poliisilaitoksella poliisit oli töykeitä eikä oikein uskonut meitä. Ehkäpä me kuulostettiin hyvin oudoilta kun Antti ei esimerkiksi muistanut puhelimensa mallia. Kuka niitä vanhoja Nokian numerosarjoja oikeasti muistaa? Ja kuka haluaa Antin farkut?

Seuraavana päivänä piipahdettiin biitsillä. Oli hieman tuskaista yrittää lukea kirjaa, kun hiki virtasi silmiin. Vesi oli todella lämmintä, en oo koskaan missään kokenut sellasta. Se ei millään lailla viilentänyt, oli pikemminkin kuumaa! Aika huisi fiilis kyllä lillua siellä, kun tuntee vaan lämpöisiä väreitä ympärillä. Illalla nähtiin Leo ja muutama sen kaveri ja otettiin pari olutta. Muut luovutti ja painui pehkuihin, mutta Antti sai mut suostuteltua ottamaan vielä yhdet. No otettiinkin, litran saavilliset vodka-redbullia. Siitähän se sitten lähti. Antti heilui baarissa hevosnaamarin kanssa ja jossain välissä hukattiin toisemme. No mä sit tietty energiainnokkuuksissani löysin tieni myös jatkoille. Oli oikein mukavat jatkot, joilta heräsin aamulla klo 8.59. Ponkaisin pystyyn ja otin aika kiireellä jalat alleni. Juoksin hirveellä vauhdilla noin kilsan matkan omalle resortille, jonka aulassa meidän piti olla klo 9.20 odottamassa kyytiä saarikierrokselle. Huoneeseen vaihtamaan vaatteet, pikainen hampaiden harjaus ja oltiin respassa klo 9.20. J Saarikierroksen aikana vene pysähtyi neljällä eri rannalla missä käytiin snorklailemassa. Ei nähty haita eikä kilppareita. L Mutta onhan se aika hienoa, kaikki ne kalat ja koralli. Antin ensimmäinen snorklaus ikinä ja olihan tuo poika aika fiiliksissään. Aamulla ennen lähtöä muistin kyllä aurinkorasvan. Mutta kun laitoin sen silloin kun päällä oli paita ja shortsit, niin unohtui rasva sitten kokonaan selästä. Siinä snorklatessa otti sitten selkä ja perse vähän punaa.

Käytiin myös tossa Taon vieressä olevalla pienemmällä saarella Koh Nangyuanilla. Aika uskomattoman kaunis paikka ja siellä näin myös ihan luonnossa kipittelevän skorpionin. Saareen ei saanut viedä mukana vesipulloa ja niinpä me sitten reippaina darralaisina lähdimme kiipeämään viewpointille ilman vettä. Meinasin oikeesti kuolla siihen rinteeseen. Niin paha nestehukka, että meinas taju lähteä. Mutta oli ne näkymät kyllä sitten sen arvoisia. Päivän turisteilun jälkeen mentiin sitten taas hakemaan pienet vodka-redbull –bucketit. Ja siinä sitten taas oltiin. Ilta käsitti muun muassa kaatuilevia skoottereita, vihaisia thaimaalaisia, kaksi urpoa suomalaista juoksemassa karkuun ympäri tuntemattomia katuja ja pihoja, erinäisiä onnettomuuksia ja ruhjeita sekä uusia tuttavuuksia Australiasta. Antin kanssa taas jossain välissä tiet erkani ja löysin itseni jatkoilta allasbileistä. No mutta nepäs olikin aika hauskat kemut! Loppuilta/-aamu menikin sitten märissä vaatteissa. Onneksi ei ole vilustumisen vaaraa.

Jokohan kohta pitäisi vaihtaa saarta, ei täällä kohta enää uskalla näyttää naamaansa missään. Tulevana perjantaina olisi Phanganilla Half Moon Partyt. On vaan perjantai 13pv. Jos mä osaan ihan tavallisenakin päivänä säheltää niin pahasti ku esim. eilen, ei siitä päivästä hyvä tule. Antti sanoi, että lukitsee mut sillon huoneeseen ja lähtee yksin bilettää. Mun parastahan se vaa ajattelee, etten herää jostain thaikkuvankilasta pää kainalossa. No mutta katsotaan mitä tässä tapahtuu ja minne jatkuu matka seuraavaksi. Viikko reissua takana ja elossa ollaan vielä! Mun kroppa tosin on siitä hieman eri mieltä.

Antin sandaaleiden arvoitus: Ravintolaan mentäessä jalkineet jätetään aina ravintolan sisäänkäyntiin. Tykätään käydä In-Touch raflassa, koska siellä on hyvä ja edullinen ruoka sekä mukavat tarjoilijat. Ainoana miinuksena on katoilevat sandaalit. Kaksi kertaa joku vei Antin sandaalit ja jätti tilalle omat vähän heikommat. Eilen illalla sitten juostessa karkuun vihaisia ihmisiä, Antin sandaalit (vaihdokkaat nro 2) jäi matkalle. Ei ollut aikaa pysähtyä hakemaan niitä. Tänään Antti osti uudet ja aikoo jatkossa kantaa ne mukanaan sisälle ravintolaan. Ehkäpä hyvä niin. Vältetään jatkossa myös paniikinomaista juoksentelua.

Tasan neljä vuotta sitten mä olin Intiassa ihan uskomattomien kipujen kourissa. Valoallergia päällä todella pahan näköisenä ja kivuliaana. Juoksin miljoonalla eri lääkärillä eikä kukaan tiennyt mitä se on. Kunnes sitten viimein ihotautilääkäri heitti ilmoille termin fotoallergia. Oikeilla lääkkeillä ja rasvoilla sekä käyttäytymisellä (kaiken valon välttely, myös keinovalon) homma lähti parempaan suuntaan. Tämä vaan pienenä pohjustuksena sille, että ennen tätä reissua mua hieman jännitti, että iskeekö tuo helvetillinen vaiva taas. Ja iskihän se. Nyt oon kuitenkin rasvoilla saanut sitä pidettyä jonkin verran aisoissa. Ja tällä hetkellä iho-ongelmat on pääosin vasta käsivarsissa ja kivutkin vaan ajoittaisia. Viime yönä alkoi kyllä silmäluomet ja silmät oireilee myös… Mutta jatketaan näillä korteilla mitkä meille on jaettu ja toivotaan, että pahempaan suuntaan ei enää mennä. Päivä kerrallaan paratiisissa. J

Soi Cowboy

Onko nää niitä Soi Cowboyn ladyboyta?

Illallisötökät. Nam!



Heinäsirkkahan tuo. Yök.

Floating Market

Ihan yhet otettiin!

Tulitaiteilija

Soi Cowboy ja ensikertalaiset

Snorklailemassa

Koh Nangyuan